Kisaamassa: Sidecar by Merlet

Kiireinen kisakevät jatkui toukokuun alussa Sidecar by Merlet -cocktailkisan muodossa. Tässä kisassa haetaan modernia versiota klassikko-cocktail Sidecarista, joka valmistetaan konjakista, triple sec -likööristä sekä sitruunasta sokerireunuksella kruunattuna, sekä baarimestarin omaa cocktailia Merlet-likööreistä. Tarkoitus oli osallistua kisaan jo viime vuonna, mutta kiireet veivät mennessään ja puolivalmiit ideat jäivät muhimaan tähän kevääseen saakka. Hyvä niin, sillä viime vuonna koko kilpailun voiton kuittasi A21 Diningin baarimestarimme Erkki Tammiste, joten häneltä on ammennettu hyviä vinkkejä tämänkertaiseen koitokseen. Kisan taistelutantereena toimi steampunk-interiöörillään hurmaava gini-baari Steam, joka kisaa kovasti kaupungin laajimman gini-valikoiman tittelistä muun muassa Groteskin kanssa. 

Pääsimme skabaajien kanssa tutustumaan Merlet'n tuotteisiin ja historiaan Luc Merlet'n opastuksella. Vuonna 1850 Firmin Merlet hankki viininkasvattajasuvulle ensimmäisen tislauslaitteen, ja näin viininkasvattajat alkoivat tislata rypäleistään eux de vietä konjakinvalmistusta varten. Aluksi eux de vietä toimitettiin suurille konjakkitaloille kuten Hennessylle, mutta vähitellen Merlet alkoi sekoittaa myös omaa konjakkia. 70-luvulla perheyrityksen haltuunsa ottanut Gilles Merlet päätti helpottaa haastavaa taloudellista tilannetta istuttamalla mailleen viiniköynnösten lisäksi mustaherukkaa, josta alettiin valmistamaan Creme de Cassis -likööriä. Ennakkoluuloista huolimatta tuote oli menestys, ja Merlet alkoi valmistaa konjakin lisäksi laadukkaita marja- ja hedelmälikööreitä.

Kisaamassa tällä kertaa olivat:

Jenna Mansikka, Shaker

Tuomas Roitto, Shaker

Henri Halonen, Boulevard Social

Tero Räisänen, Bronda

Matias Parkkinen, Bronda

Markus Hynninen, Steam Hellsinki

Arttu Pakarinen, Navy jerry's

Jami Järvinen, Lady Moon

Noora Nyrhilä, Lady Moon

Caesar Villon, Hotel Kämp

Matias Pietarinen, Kellobaari Teatteri

Mikko Karjunen, Grotesk

Tony Konovalov, Holiday

Luc Merlet'n historiapläjäyksen jälkeen pääsimme tutustumaan Max Venningin cocktail-ideologiaan sekä Lontoossa toimivaan Drink Factoryyn. Tämän Tony Conigliaron perustama " Drink and Flavour Research and Development Lab"n tarkoituksena on koota yhteen rajoja rikkovia baarimestareita ja antaa heille mahdollisuus kehittää itseään ja ymmärrystään cocktaileista. Drink Factoryssa tutkitaan muun muassa eri aistien hyödyntämistä cocktailin valmistuksessa ja esillepanossa, muistojen vaikutusta cocktailien kokemiseen sekä eri alan asiantuntijoiden hyödyntämistä cocktailien suunnittelussa. Drink Factory kannustaa hakemaan inspiraatiota ravintola-alan ulkopuolelta, taiteesta, elokuvista, arkkitehtuurista, mikä ikinä itseä sattuu kiinnostamaan. Näin laajennetaan alamme horisonttia ja tuodaan uusia ulottuvuuksia tekemiseen. 

Itse kilpailu oli tarkoitus vetää pikaisella aikataululla: Merlet'n puolesta oli toivottu, että kisaan otettaisiin laajempi kattaus baarimestareita, jotta tarjolle saataisiin laaja valikoima erilaisia juomia. Tämä tarkoitti sitä, ettei tässä vaiheessa kisaa pidetty minkäänlaisia presentaatioita juomista, vaan tuomarit keskittyivät niiden makuun ja ulkonäköön. Etukäteen ilmottautumisvaiheessa kilpailijoilla oli mahdollisuus kirjoittaa kuvaus juomansa tarinasta, jonka tuomaristo otti myös huomioon. Suomalaisia pidetään hiljaisena porukkana, mutta kummasti jokainen baarimestareista silti yritti presentaatiota alkaa pitämään. Luc tosin piti huolen, ettei kukaan alkanut lörpöttelemään, sillä heti tuli tiukka käsky vain valmistaa juoma ja antaa seuraavalle tilaa : )

Omaan Sidecar -twistiini hain inspiraatiota ranskalaisesta aamiaisesta. Aamiainen on itselleni tärkeä ateria, sillä se on usein ainoa ruoka, jonka päivän aikana kerkeän oikeasti nauttimaan rauhassa ja ilman kiirettä. Päädyin siis käyttämään juomassani sitrusaromia korostavaa appelsiinimarmeladia, ruskistetulla voilla maustettua Merlet'n Brother's Blend -konjakkia, Merlet'n Triple Sec -likööriä sekä sitruunamehua. Tämän Lady Marmaladen kaverina tarjoilin appelsiinimarmeladilla ja paukkukaramellilla höystettyä ranskalaista briossia. 

Merlet likööriin pohjautuvaan juomaan hain inspiraatiota Aino-mummini puutarhasta. Kesäisin mustaherukoista notkuvien puskien antimista syntyi mehua, jota juotiin lettujen kera emalimukeista. Lisäksi mummi oli kova leipomaan korvapuusteja, joten yhdistin nämä makua Aino-cocktailiksi.

AINO
2cl Merlet Creme de Cassis
2cl Zubrowka
2cl lemon juice
3cl black tea flavoured with cranberry

1cl cardamom syrup

Ravista raaka-aineet cocktailshakerissa. Tuplasiivilöi emalimukiin, lisää jäät ja koristele mustaherukoilla ja viljantähkällä. 

Markus yhdisti Sidecar-twistiinsä punaviiniä ja tarjoili juoman Brie-juuston kera

Jenna pyrki juomiaan suunnitellessa kunnioittamaan käytettäviä alkoholeja ja alkuperäisreseptejä mahdollisimman hyvin. Hän yhdisti Sidecar-twistiinsä lemon sherbetiä ja salviaa. Hänen Merlet-liköörijuomansa puolestaan pohjautui Mint Julepiin, johon makua toi Merlet soeurs cerises -kirsikkalikööri ja Merlet Brothers Blend -konjakki. 

Kansainvälisessä tuomaristossa ihastusta herätti muun maussa Tuomaksen juomassaan käyttämä Salmiakki : )

Loppupeleissä juomien balanssi oli se, mikä kisan ratkaisi. Tuomaristo pyöritteli päätöstään pitkään ja hartaasti, mutta niinhän siinä lopulta kävi, että tytöt veivät voiton! Pohjoismaiden finaaliin siis matkaa reilu annos mimmienergiaa, kun Neiti Baarimestarin lisäksi Suomea lähtee edustamaan Jenna Mansikka Shakeristä. 

Kuva: Jaana Vainio, Shaker-lehti

A21 Decades maailmalla: Pop up Tallinnassa osa 2

Maanantai-aamuna suuntasimme aamiaisen jälkeen Livikon tehtaalle. Pääsimme tutustumaan niin Livikon yli 100-vuotiaaseen historiaan tislaamon omassa museossa, pakkauslinjojen toimintaan, tuotteista käytettyihin mausteisiin kuin uusiin tuotteisiin. 

Vana Tallin - likööri on aina ollut minulle tuote, josta tulevat mieleen keski-ikäiset rouvat kaljalasteineen, lautan käytäville sammuneet miehet ja klaustrofobinen tunkeutuminen ulos lautalta ihmisten töniessä toisiaan. Ei kovin positiiviset lähtöfiilikset siis tähän maisteluun. Kun Vana Tallinnaa kaadettiin lasiin suoraan tynnyristä, en olisi voinut olla yllättyneempi: mausteisuutta, vaniljaa, häivähdys chiliä, reilusti tammea. Tajusin, etten varmaan ollut koskaan maistanut Vana Tallinnaa omista ennakkoluuloistani johtuen. 

Pullotuslinjat pyörivät päätähuimaavaa tahtia ja varastotilassa pullolaatikoita oli rivi toisensa perään. Hassusti tulee unohduttua omaan pieneen kuplaansa näissä fiineissä cocktail-piireissä, joissa lasiin annostellaan tarkasti super-premium tuotteita ja kuunnellaan jazzia. Todellisuus on kuitenkin se, että meidän ammattikuntamme on kuitenkin tekemisissä murto-osan kanssa siitä volyymistä alkoholia, joka Suomessakin nautitaan. Ei maalla nautiskella pekonirasvalla pestyä Old Fashionediä vaan Viru Valgea ja Saku Guldia. Ja ehkä hyvä niin, sillä niiden tuotteiden volyymin ansiosta tislaamoilla on varaa tehdä sellaisia tuotteita kuten Crafter's London Dry gin. 

Livikon tiloja tekisi mieli kutsua tislaamoksi, mutta ainoa tislaamo koko kompleksissa on pikkuruinen 160-litran pannutislain. Kaikki muut tisleet tulevat tehtaalle valmiina, ja Liviko hoitaa niiden sekoittamisen, stabiloinnin ja maustamisen. 

Tällä blingbling-masiinalla hoidetaan tuotteiden kylmäsuodatus. Esimerkiksi Livikon glögiä valmistettaessa lopullisesta tuotteesta erotellaan omena- ja karpalomehuista syntyvä sakka jäädytysmenetelmällä, jolloin lopullinen glögi on kirkasta ja houkuttelevan näköistä. 

Mausteita tehtaalle saapuu ympäri maailmaa. Mausteet pakataan teepussien kaltaisiin pussukoihin ja jätetään maseroitumaan, kunnes alkoholin maku ja tuoksu on oikea. Tislaaminen hoidetaan pikkuruisessa pannussa, jonka tilalle hankittiin jo uusi vastaava mutta vanha kaveri hoiti hommansa uutta paremmin joten se sai jäädä puksuttamaan tisleitä entiseen tapaan. 

Tehdaskierroksen jälkeen jatkoimme samassa pihapiirissä sijaitsevaan Estonian Bartender Associationin koulutuskeskukseen, joka toimii harjoitustilana järjestön jäsenille. Pääsimme porukalla testailemaan drinkkien sekoittamista Vana Tallinnasta nyt kun tiesimme miten sitä valmistetaan. 

Omaan kokeiluuni päätyi Vana Tallinnan lisäksi Calvadosta, hasselpähkinäsokeria, tuoretta timjamia ja sitruunamehua. Ei huono, vaikka itse sanonkin. Patrickin juomassa puolestaan oli konjakkia, kardemummasokeria, sitruunaa ja hunajabittereitä. Daniel testaili twistiä Espressomartinista: Vana Tallinnan kaverina oli espressoa, Salted Caramel -vodkaa sekä hunajabittereitä. 

Livikon tehtaan yhteydessä on muuten Cash&Carry -putiikki, josta löytyy paljon eestiläisiä alkoholituotteita ja lisäksi hyvä valikoima viinejä, toniceja ja bittereitä. Omaan laukkuun tarttui litran pullo Martini Gran Lusso vermuttia hintaan 11,5€!

Ennen satamaan paluuta lounastimme vielä Telliskiven alueella sijaitsevassa F-hoone - ravintolassa. Tänne on ehdottomasti palattava paremmalla ajalla! Tallinnasta löytyy niin hienoja, robustin kauniita ravintoloita ettei paremmasta väliä. 

Matkustaminen on huippua, mutta kyllä oli kotihiiri tyytyväinen kun näki Helsingin siluetin siintävän taivaanrannassa! Vaikka univelkaa olikin ehtinyt kertyä matkan aikana reippaasti, ei nukkumisesta meinannut tulla mitään kun pää pursuili ideioita ja kroppa tuntui olevan täynnä energiaa!