Klassikko twistattuna: Rhubalitan

Olen vähän semmoista överityyppiä. Kun kuulen hyvän biisin, soitan sitä monta viikkoa putkeen niin että se tulee korvista sekä itsellä että kanssaeläjillä. Kun löydän ihanan paidan, en käytä mitään muuta ennen kuin vaatekappale on ehdottomasti pakko pestä. Kun parsa, raparperi ja mansikat tulevat sesonkiin, on takuuvarmaa että joka lautaselta ja lasillisesta löytyy parsaa, raparperia ja mansikkaa. 

Tässä twistatussa Cosmopolitanissa on kahta jälkimmäistä -ehkä siitä parsastakin nähdään vielä sekoitus, kuka tietää! Alunperin oli tarkoitus tehdä vain simppeli versio Cosmosta raparperilla ja mansikalla ryyditettynä, mutta tänä keväänä kukkaan puhjennut hortoiluintoiluni myötä mukaan sujahti myös hieman flower poweria ruusunlehtien muodossa. 

Ruusunlehti-vodka

2 kourallista ruusun terälehtiä

400ml vodkaa

Älä käytä vodkan maustamiseen kaupasta ostettuja ruusuja: niissä saattaa olla torjunta-aineita, jotka eivät ole syötäväksi tarkoitettuja. Luomu-ruusujen käyttö on turvallisempaa, mutta suositeltavampaa on kerätä terälehdet omalta pihalta. Älä myöskään kerää lehtiä autotien läheisyydessä olevasta ruusupensaasta. Voit käyttää vodkan maustamiseen myös kuivattuja ruusunnuppuja, jos itse lehtien ei tule kyseeseen. Kuivattuja ruusunnuppuja saa Helsingistä esimerkiksi The Ouncesta ja Thé Huoneelta.

Huuhtele ruusun terälehdet huolellisesti. Sekoita lasiastiassa terälehdet ja vodka. Painele lehtiä kevyesti baarilusikan tylpällä päällä tai mudlerilla, älä kuitenkaan murskaa. Anna vodkan maustua 5-15 minuuttia, maistele välillä kunnes makua on uuttunut riittävästi. Suodata vodka kahvisuodattimen läpi ja säilytä viileässä. 

Raparperi-mansikka-cordial

300g raparperia

100g mansikkaa

100g pakastepuolukoita

800ml vettä

200ml sokeria

2 baarilusikallista sitruunahappoa

Pilko raparperit ja mansikat palasiksi. Sekoita kattilassa kaikki raaka-aineet sitruunahappoa lukuunottamatta. Anna seoksen kiehahtaa. Jäähdytä ja anna maustua kylmässä yön yli. Siivilöi cordial, sekoita joukkoon sitruunahappo ja säilytä kylmässä. 

Rhubalitan

3cl Ruusunlehti-vodkaa

1cl Licor 43-likööriä

3cl Raparperi-mansikka-cordialia

1cl limeä

2 dash Ruusu-laventelibitteriä

Sekoita kaikki raaka-aineet cocktail-shakerissä. Lisää reilusti jäitä ja ravista voimakkaasti kunnes juoma on kylmä ja kuohkea. Tuplasiivilöi jäähdytettyyn cocktaillasiin ja koristele ruusun terälehdellä. 

How to do: Cosmopolitan

Pakko tunnustaa: Neiti baarimestari tykkää Sex and the City -sarjasta. Sitä tuli katsottua teinityttönä äidin ja siskon kanssa, ja voi sitä kikatuksen määrää! Sarjan kautta huippusuosioon nousi myös aikoinaan Cosmopolitan cocktail, jonka juuret ovat kuitenkin 1990-lukua syvemmällä. 

Ensimmäinen kirjallinen havainto Cosmopolitanista on vuodelta 1934. Kirjasta "Pioneers of Mixing at Elite Bars" löytyvä Cosmopilitanin resepti yhdistää triple seciä, giniä, sitruunaa ja vadelmasiirappia. 

Nykyisinkin monien baarien mehuvarastosta löytyvä Ocean's Spray -karpalomehu tunnettiin 1960-luvulla lähinnä lasten lempijuomana, ja valmistaja pyrkikin lisäämään tuotteensa suosiota printtauttamalla mehupurkin kylkeen cocktail-reseptin: tähän Harpoon Cocktailiin kehotettiin käyttämään karpalomehun lisäksi vodkaa ja tujaus limemehua. Todennäköistä onkin, että nykyään tuntemamme Cosmopolitan on jalostunut tästä juomasta. 

Kuka sitten nykyisen version Cosmopolitanista on kehitellyt? Miamissa työskennellyt baarimestari Cheryl Cook on väittänyt reseptin olevan hänen käsialaansa ajalta, jolloin hän työskenteli pääbaarimestarina The Strand - baarissa. Hän on kertonut yhdistäneensä juuri lanseerattua Absolutin Citron -vodkaa Triple Seciin, Rose's lime-mehuun ja lisänneensä vielä juuri sopivasti karpalomehua, jotta juoma saisi hempeän vaaleanpunaisen sävyn. 

Moni muukin on väittänyt juoman reseptiä omakseen, mutta varmistusta cocktailin kehittäjästä ei ole. Viimeisimmän lisäyksen Cosmopolitanin makumaailmaan lisäsi 1996 Dale DeGroff, joka toimi tuolloin baarimestarina The Rainbow Roomissa Manhattanilla. Aiemmin halvimmasta Triple Secistä ja Rose's lime -mehusta valmistettu juoma pääsi uudelle tasolle, kun Dale nappasi baaritiskin takaa Cointreau-pullon ja vaihtoi limemehun tuoreeseen. Teatraalisena lisänä hän liekitti pinnalle appelsiininkuoren öljyjä. Ei tarvittu kuin kuva Madonnasta pitelemässä kyseistä cocktailia, ja maailmanlaajuinen suosio sekä Dale DeGroffin reseptin standardisoituminen oli taattu.

Lisää juoman historian värikkäistä käänteistä voit lukea muun maussa täältä ja täältä. 

 

Cosmopolitan

3 cl Absolut Citron (tai muuta sitruunalla maustettua) -vodkaa

1cl Cointreau-likööriä

2cl karpalomehua

1cl limeä

koristeeksi appelsiininkuori

Sekoita kaikki raaka-aineet cocktail-shakerissä. Lisää reilusti jäitä, sulje shaker ja ravista voimakkaasti kunnes juoma on jäähtynyt ja kuohkea. Siivilöi teesiivilän läpi viilennettyyn cocktail-lasiin. Koristele appelsiininkuorella. 

Lisäaromia ja hieman teatraalista esillepanoa Cosmopolitaniin saa liekittämällä pinnalle appelsiininkuoren aromaattisia öljyjä Dale DeGroffin tyyliin. Öljyt liekittämiseen irtoavat parhaiten pyöreästä kuoripalasta, johon on jätetty sisäpinnalle hieman kuoren valkeaa sisusosaa: näin kuori pysyy jämäkämpänä ja öljyt saa puristettua tehokkaammin pihalle. Aseta kuori peukalon ja etusormen väliin hivenen juoman yläpuolelle. Sytytä sytkäri tai mielellään kaasupoltin, nosta liekki lasin ja appelsiininkuoren väliin. Purista kuoripalaa sormien välissä niin, että öljyt leimahtavat liekin läpi leijaillessaan. 

Klassikko twistattuna: Pohjolan Leidi

Suomalainen metsä on minulle loputon inspiraation lähde ja energiavarasto, jossa tulee valitettavasti omaa saamattomuutta käytyä aivan liian harvoin. Raukea sunnuntaipäivä ja aurinko ajoivat kuitenkin pihalle ja kävelylenkki Leppävaarassa suuntautui kuin vahingossa metsään, jonka olemassaolosta en ollut tiennytkään. Mitä kauemmaksi tieltä metsän siimekseen vaelsin, sen rauhallisemmaksi kävi mieleni, hartiat valahtivat jatkuvasta jännitystilastaan ja kasvoille hiipi höpsähtänyt hymy. Viimeistään vanhaa kelohonkaa halatessani oli arjen pölyt pyyhitty mielestä. Tuulentuiverruksessa kaatuneesta koivunrungosta törrötti kerälle kiertynyt palanen sammaloitunutta kaarnaa, ja sen mukaan napattuani päätin vihdoin ottaa Reykjavikin reissulta mukaan tarttuneen koivulikööripullon ja ruveta rakentamaan siitä cocktailia. 

Pohjolan Leidi

3cl Koskue gin

3cl Björk -koivulikööri

2cl sitruunamehu

1 baarilusikallinen sokeriliemi (1:1)

valkuainen

sitruunankuori koristeluun

Sekoita raaka-aineet cocktail-shakerissa. Kuivaravista juoma ilman jäitä, jotta saat valkuaisen vaahtoamaan. Lisää jäät ja ravista kylmäksi. Tuplasiivilöi cocktaillasiin, koristele sitruunankuorella. 

Sokerin määrä reseptissä saattaa näyttää  suurelta, mutta sekä Björkistä että Koskuesta löytyy puumaisuutta ja tanniinisuutta, jotka leikkaavat juoman makeutta. Björk-likööriin tutustuin itse asiassa jo vuosi sitten Ylläksellä, kun pääsin maistamaan Bar Kaapissa ollutta näytekappaletta. Innostuin tuotteesta jo silloin, ja yritin metsästää sitä Suomen markkinoilta mutta turhaan. Riemu olikin suuri kun bongasin saman pullon Reykjavik Bar Summitin kisatapahtumasta Foss Distilleryn maistiaispisteeltä. Liköörissä käytetään sekä koivunlehtiä, koivusiirappia että koivunoksia, mistä syntyy monipuolinen makumaailma. Tuoksu vie samantien kesäisen saunan lauteille ja koivuvihdan läiskeeseen!

Koskue jatkaa samaa puumaista linjaa kuin Björk, ja tuo juomaan lisävivahteita. 3 kuukauden tammikypsytys tuo giniin tanniinisen maun lisäksi upean kultaisen värin. Koskuessa on käytetty mm. appelsiininkuorta ja mustapippuria, ja tästä valmistuu myös huikean hyvä Martinez!

How to do: White Lady

White Lady on cocktail, joka kuuluu omiin suosikkeihini. Ginin, Cointreaun ja sitruksen yhdistelmä valkuaisen aateloimalla silkkisellä tekstuurilla vain toimii! Lisäksi tämä juoma mukautuu valitun ginin myötä erilaisiin ulottuvuuksiin: klassisimmillaan cocktail on sitruksisen London Dryn kera, mutta esimerkiksi parfyyminen G'Vine tuo siihen kukkaisuutta kun taas esimerkiksi aasialaisittain maustettu Opihr nostaa esiin mausteisia sävyjä. 

White Ladyn on kehittänyt Harry McElhone vuonna 1919 Lontoon Ciro's Clubilla työskennellessään. Hän käytti juomaan tuolloin cointreauta, creme de mentheä sekä sitruunaa. Ostettuaan oman baarin vuonna 1923 (Harry's New York Bar Pariisissa) hän muokkasi reseptiään vaihtamalla piparminttuisen creme de menthen kuivempaan giniin. Juoma alkoi saavuttaa suosiota, ja sen resepti julkaistiin Savoy Cocktail Bookissa vuonna 1930 Harry Craddockin toimesta. Aikaisemmissa resepteissä giniä ja cointreauta oli ollut saman verran, mutta tähän versioon ginin määrää nostettiin jolloin juoma muuttui kuivemmaksi ja modernimpaan makuun sopivaksi.

White Lady

3cl London dry -tyyppistä giniä

1cl Cointreauta

2cl sitruunamehua

1 baarilusikallinen sokerilientä

valkuainen

sitruunankuori koristeeksi

Sekoita raaka-aineet cocktail-shakerissa. Kuivaravista juoma ilman jäitä, jotta saat valkuaisen vaahtoamaan. Lisää jäät ja ravista kylmäksi. Tuplasiivilöi coupe - tai cocktail-lasiin. Purista pinnalle sitruunankuoren eteeriset öljyt ja koristele juoma kuorella. 

Päivän hifistelyt: alkoholien rasvapesu ja Manhattan "Canard à l'Orange"

Voissa, pekonissa ja seesamiöljyssä on mieletön maku, mutta miten sen saisi siirrettyä cocktailiin ilman rasvaista suutuntumaa? Apuun astuu tekniikka nimeltään rasvapesu. Alkoholimolekyylin rakenteen vuoksi se on sekä öljy- että vesiliukoinen. Tämän vuoksi alkoholiin on mahdollista liuottaa makuaineita sekä öljy- että vesipitoisista aineista. Niinpä alkoholin kanssa voi sekoittaa vaikka pekonirasvaa, antaa seoksen maustua ja siivilöidä sen niin, että alkoholi on imenyt itseensä pekonirasvan maun.

 Lisää tieteestä rasvapesun takana voit lukea täältä.

Homma toimii hyvin yksinkertaisesti: sekoita juoksevassa muodossa oleva rasva ja alkoholi ja anna maustua huoneenlämmössä. Voi, kookosrasva, ankanrasva ja muut kylmässä jähmettyvät rasvat kannattaa lämmittää kädenlämpöiseksi, jotta niistä irtoaa paremmin makua. Olen huomannut, että öljyistä irtoaa samalla tavoin paremmin makua, kun ne aluksi lämmittää. Pidä kuitenkin huolta, ettei rasva kuumenee liikaa ja muuta makuaan. Öljyistä kannattaa valita hedelmäisiä ja pähkinäisiä laatuja, sillä esimerkiksi aromiltaan pippurinen oliiviöljy lyö helposti yli.

Mitä miedomman makuinen rasva, sen kauemmin maustaminen saattaa kestää. Miedot maut kannattaa rasvapestä miedonmakuisiin alkoholeihin, kuten vodkaan. Kannattaa ottaa myös huomioon se, että muut juomassa käytettävät raaka-aineet ja jäistä sulava vesi miedontavat öljyn makua lopullisessa cocktailissa, joten rasvapesty alkoholi saa maistua varsin vahvastikin käytetyltä rasvalta. Oikean ajan ja suhteen rasvan määrän ja alkoholin välillä löytää vain kokeilemalla. 

Kun alkoholi on imenyt tarpeeksi valitsemasi rasvan makua, siirrä seos pakastimeen kunnes rasva jähmettyy. Tee rasvan pintaan reikä ja valuta maustunut alkoholi kahvisuodattimen läpi pulloon. Lopputuloksena on kirkas alkoholi, joka on imenyt itseensä maun käyttämästäsi rasvasta. Väitetään, että pakastamalla alkoholista saa eroteltua 100% rasvasta, mutta suutuntuman muutoksesta huomaa, että alkoholiin on jäänyt muutakin kuin makua. 

Kun Ystävänpäivän illalliselle kokkailtiin ankkaa, päädyin kokeilemaan ylijääneellä ankanrasvalla pestyä ruisviskiä. Siitä syntyi tämä moderni twisti Manhattanista. Cocktailin makumaailma on saanut inspiraationsa klassisesta ranskalaisesta ruokalajista, Canard à l'Orange eli Ankkaa appelsiinikastikkeessa.  

Manhattan "Canard à l'Orange"

3cl ankanrasvalla pestyä ruisviskiä

2cl appelsiininkuorella maustettua punaista vermuttia

0,5cl Cointreau- tai Grand Marnier-likööriä

1 tippa Angostura Aromatic bitteriä

koristeeksi veriappelsiinkuorta

Hämmennä raaka-aineet kylmäksi sekoituslasissa, siivilöi coupette-lasiin. Koristele veriappelsiininkuorella. Tarjoile ankan- tai broilerinnahkasipsien kera. 

Ankanrasvalla pesty ruisviski 

(10 annosta)

50 g ankanrasvaa

30 cl Bulleit Rye - viskiä

Lämmitä ankanrasvaa, kunnes se on juoksevaa. Lisää mukaan ruisviski, kaada seos esimerkiksi muovirasiaan ja anna maustua ensin huoneenlämmössä vuorokausi ja sitten jääkaapissa toinen vuorokausi. Siirrä seos pakkaseen. Kun ankanrasva on hyytynyt, kaada ruisviski kahvisuodattimen läpi ja pullota. 

Appelsiininkuorella maustettu punainen vermutti 

(10 annosta)

1 appelsiinin kuoret

20 cl Antica Formula vermuttia

Sekoita appelsiininkuoret vermutin kanssa esimerkiksi muovirasiassa. Anna maustua huoneenlämmössä, kunnes vermutissa on selkeä appelsiinin maku (noin 1-2 vuorokautta). Siivilöi kuoret vermutista ja pullota valmis vermutti. 

How to do: Manhattan

Manhattan on yksi ensimmäisistä klassikko-cocktaileista, jotka opin aikoinaan Ravintolakoulu Perhon drinkkikurssilla. Tämä amerikkalaista viskiä, punaista vermuttia ja bittereitä yhdistävä sekoitus on klassinen aperiiti. Viskinä voi käyttää bourbonia, ruisviskiä, blended viskiä tai Tennesee -viskiä. Unohda muumiota muistuttavat sokeriliemessä lilluvat purkkikirsikat ja käytä sesonkiaikaan tuoreita kirsikoita. Kirsikkasesongin ulkopuolella juoman koristeeksi sopii mainiosti aromaattinen appelsiininkuori. 

Tarinan mukaan Manhattan kehitettiin marraskuussa 1874 New Yorkissa Manhattan Clubilla juhlissa, joita emännöi Lady Randolph Churchill (kyllä, Winston Churchillin äiti). Juhlinnan kohteena oli presidenttiehdokkaana ollut Samuel J. Tilden, ja juhlien onnistuminen takasi nimikkojuoman suosion. Sitä alettiinkin tilata muissakin ravintoloissa nimellä "Manhattan Cocktail". Ainoa porsaanreikä tässä tarinassa on se, että Lady Randolph Churchill ei ollut lähelläkään Manhattania kyseisenä iltana, vaan Englannissa synnyttämässä poikaansa. 

Voit lukea lisää Manhattanin historiasta täältä.

Manhattan

3cl amerikkalaista viskiä

2cl punaista vermuttia

2 tippaa Angostura Aromatic bitteriä

koristeeksi appelsiininkuori

Hämmennä raaka-aineet sekoituslasissa kylmäksi, siivilöi cocktaillasiin. Purista pinnalle appelsiininkuoren aromaattiset öljyt ja koristele juoma kuorella. 

How to do: Negroni

Jos  kysyisit kymmeneltä baarimestarilta, mikä heidän lempijuomansa on, veikkaisin että ainakin seitsemän toteaisi sen olevan Negroni. Tämä karvaan aromaattinen klassikko on olennainen osa Aperitivoa, alkuillan hetkeä jolloin töistä palaavat  italialaiset poikkeavat lähikuppilaansa tapaamaan ystäviään, nauttimaan hyvästä juomasta ja naposteltavista. 

Kelpo katsauksen Negronin historiasta voit lukea täältä!

Negroniin sopivat loistavasti klassisen sitruksiset ginit kuten Tangueray, Beefeater tai Bombay Sapphire. Testaa ihmeessä myös eksoottisempia vaihtoehtoja kuten aasialaisittain maustettua Opirhia tai pippurista Monkey 47 giniä. Negronin valmistaminen esimerkiksi tequilasta tai savuisesta mezcalista on maailmassa suuressa suosiossa. Itse päädyn usein ginin sijasta bourboniin, jolloin kyseessä on Negronia edeltänyt The Boulevardier. Samannimisen lehden mukaan nimetyn juoman kehitti pariisilaisen Harry's New York Barin Harry McElhone amerikkalaiselle maanmiehelleen Erskine Gwynnelle.

Negroni

2cl gin

2cl Campari

2cl makea vermutti, 

esimerkiksi Carpano Antica Formula

koristeeksi appelsiinin kuorta

Mittaa raaka-aineet on the rocks -lasiin. Lisää jäitä ja hämmennä, kunnes juoma on kylmä ja siihen on sulanut reilusti vettä. Purista pinnalle appelsiininkuoren aromaattiset öljyt ja koristele juoma kuorella. 

Voit myös hämmentää juoman sekoituslasissa ja tarjoilla ilman jäitä cocktail-lasista. Hämmennä tällöin juomaa hieman pidempään, sillä siihen ei nautiskeltaessa sula enää lisää vettä jäistä. 

Cocktail-kisat - mitä, miksi, milloin?

Blogissa on vietetty hiljaiseloa nyt loka-marraskuun ajan työkiireiden, Kyrö Academyn sekä cocktail-kisoissa ravaamisen myötä. Nyt kun pöly on hieman laskeutunut, onkin hetki aikaa fiilistellä sitä, mitä cocktail-kisaamisesta voi saada irti ja miten kisoihin kannattaa lähteä valmistautumaan. 

Aloitin itse kilpailemisen opiskellessani Ravintolakoulu Perhossa. Halusin saada opiskeluajasta kaiken irti ja koin voivani saada erilaista näkökulmaa tarjoilun maailmaan koulun kisatiimin valmentajilta. Pääsinkin joukkoon mukaan ja tiukka harjoittelu tuotti tulosta ja voitimme kisaparini kanssa Tarjoilun Suomenmestaruuskisat, jotka järjestetään vuosittain eri ravintola-alan oppilaitosten välillä. Pohjoismaiden mestaruuskisoista mukaan lähti pronssi, ja seuraavaksi suuntasin Calvados Nouvelle Vogue -kilpailun Suomen karsintojen opiskelijasarjaan. Calvadosta, timjamia, hunajaa ja inkivääriä yhdistävä juomani sai kehuja erityisesti aromistaan ja pääsin edustamaan Suomea Normandiassa järjestettyyn loppukilpailuun. Reissu oli huikea, ja vaikka sijoitus oli seitsemäs, ei meikäläistä harmittanut ollenkaan. Tämä kaikki siis vuonna 2012. 

Suomessa järjestettävät cocktail-kilpailut voi karkeasti jakaa kahteen kategoriaan: FBSK:n (eli Suomen baarimestareiden ja kannattajien kerhon) alaisiin kilpailuihin sekä alkoholimaahantuojien järjestämiin kisoihin. FBSK järjestää mm. vuosittaiset Suomenmestaruuskilpailut baarimestareille ja flairaajille, samoin kuin aktiivijäsentestin yhteydessä pidettävän Calvados-kilpailun. Itseltä nämä kisat jäävät automaattisesti väliin, sillä en kuulu kyseiseen yhdistykseen, eikä tekniikkapainotteinen kilpailumuoto itseäni erityisesti inspiroi. 

Alkoholimaahantuojien kisoista alkaa löytyä mukavasti variaatiota niin, että kilpailun voi valita oman mielenkiinnon, taitotason sekä kilpailuun panostettavan ajan mukaan. Itse osallistuin tänä vuonna kolmeen suurempaan kilpailuun: ensinnäkin Kyrö Academy, jonka haku kylläkin oli jo viime vuoden puolella mutta jonka koulutusvaihe käytiin tammi-marraskuun aikana. Kyrö Academyn tavoitteena on löytää vuosittain Kyrö Distillerylle Brand Ambassador sekä tutustuttaa Academyyn valitut Kyrön brändiin, tuotteisiin, arvoihin sekä toimintatapoihin. Suosittelen tätä "kilpailua" lämpimästi niille, jotka haluavat tutustua alkoholin tuotantoon kädestä pitäen aina alkulähteiltä asti, tutustua mahtaviin tyyppeihin ja viettää aikaa hienossa porukassa. Pääsimme vuoden aikana muun muassa keräämään villiyrttejä omaan giniin, tislaamaan, tekemään omaa cocktail-keittokirjaa, kehittämään esiitymistaitojamme, valokuvausvalmennukseen jne. Kisaan haettiin pienen esittelyvideon ja kahden cocktail-reseptin myötä: toisen cocktaileista tuli olla niin sanotusti "craft", kädentaitoja kunnioittava ja mahdollisesti itsetehtyjä raaka-aineita sisältävä, toisen taas "fast" eli missä vain baarissa onnistuva kaipallisempi sekoitus. 

Toinen tämän vuoden kisoista omalla kohdallani oli Bacardi Legacy. Olin saanut idean juomaani jo useampi vuosi sitten, mutta halusin valmistautua kisaan kunnolla, enkä viime vuonna kokenut olevani vielä valmis. Legacy vaatii osallistujaltaan omistautumista ja hyvää valmistautumista: kisajuoman tulee olla tulevaksi klassikoksi sopiva cocktail, jota voi valmistaa missä päin maailmaa tahansa baareista yleisesti löytyvistä raaka-aineista. Olisi tarkoitus siis keksiä niin sanotusti "uusi Daiquiri", ei mikään helppo homma. Pohjoismaissa homma toimii niin, että jokaisesta maasta valitaan ensin kolme semifinalistia maiden omissa karsinnoissa. Nämä kisaajat valmistelevat esityksen promo-kampanjastaan juomansa ympärille ennen Pohjoismaiden finaaleja. Tänä vuonna kävimme ennen varsinaisia Pohjoismaiden finaaleja Tukholmassa kuulemassa edellisvuoden Uuden Seelannin edustajan Barney Toyn mietteitä markkinoinnista: hän sai kisassa kampanjastaan täydet pisteet. Shervene Shahbazkhani, Bacardin Pohjoismaiden Brand Ambassador antoi jokaiselle vinkkejä siitä, miten tällainen kisa voitetaan. 

Itse Pohjoismaiden finaali käytiin Oslossa. Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta valittiin kustakin yksi edustaja, joka rupeaa toteuttamaan promo-kampanjaansa kolmen kuukauden ajaksi. 3000€ budjetti, apu omalta brand ambassadorilta sekä kaikki mahdolliset kontaktit ovat tarpeen, jotta tulee valituksi niiden kahden joukkoon, jotka lähtevät edustamaan Pohjoismaita loppukilpailuun San Franciscoon. Viime vuonna Suomea edustanut Mauricio Allende sai loppukilpailusta työtarjouksen Singaporeen, ja hän onkin tällä hetkellä vastikään avatun Vagabond Hotellin baarin pääbaarimestari. Tämä on kilpailu, jonka kautta saa siis aivan mielettömiä kontakteja, tapaa todella paljon uusia ihmisiä ja oppii rutkasti, vaikka ei lopullista voittoa saavuttaisikaan. 

Nikka Perfect Serven finaali järjestettiin kaksi viikkoa sitten Lontoon Savoy Hotellissa, ja olin niiden 10 onnellisen joukossa, jotka pääsivät seisomaan Beaufort Barin tiskin taakse. Perfect Serve on siitä erikoislaatuinen cocktail-kilpailu ettei siinä oikeastaan etsitä yhtä voittaja-cocktailia vaan voitokasta palvelukokemusta. Japanilaiseen "Ichi-go, Ichi-e" -filosofiaan ("Yksi hetki, yksi kohtaaminen") nojaavan kilpailun mukaan jokainen kohtaaminen on uniikki, ja baarimestarin tulee kyetä täyttämään asiakkaan toiveet tilanteessa kuin tilanteessa. 

Kilpailussa on kolme tuomaria, jotka esittävät erilaisia rooleja. Jokaiselle kilpailijalle on luvassa erilainen skenaario: asiakkaana saattaa olla mies, joka ei pidä viskistä mutta haluaa jonkun cocktailin; kaverukset, joka haluavat sikareihinsa sopivan viskin; nainen, joka on juonut Tokiossa drinkin, joka oli keltainen ja haluaa nyt samanlaisen ja niin edelleen. 

Paras tapa menestyä tässä kilpailussa on mennä tiskin taakse kuin omassa baarissaan ja olla oma itsensä. Kun silmiin tuijottaa American Barin pääbaarimestari Erik Lorincz, Nikkan edustaja Emiko Kaji sekä tunnustettu viskikirjoittaja Neil Ridley, ei tehtävä ole helppo. Cocktaileja miettiessä ei kannata takertua yhteen "Signature"-juomaan vaan pikemminkin lähestyä kisaa samaan tapaan kuin cocktail-listaa suunnitellessa: tarvitaan jotain hapanta, jotain makeaa, jotain aromikasta, jotain pidempää ja niin edelleen. Kannattaa valmistautua siihen, että tuomari pyytää jotain mitä vain et voi valmistaa: omalla kohdallani minun olisi pitänyt valmistaa hyvin savuinen cocktail Nikka from the Barrelista, joka ei ole savuinen viski. Sen sijaan, että rupesin tekemään juomaa jossa savu ei maistu, minun olisi kannattanut suostutella asiakas maistamaan jotain muuta. Eihän sitä normaalisti töissäkään tehdä asiakkaalle punaista juomaa toivottaessa keltaista cocktailia ja väitetä sitä punaiseksi.

Eräs kisakumppanini oli sitä mieltä, ettei cocktail-kilpailuissa aina "parhaimman makuinen" cocktail voita. Tämä on mielestäni aivan totta, ja sille on syynsä: alkoholibrändien järjestämien kisojen tarkoitus on vahvistaa kyseistä brändiä ja eri brändit etsivät erilaisia juomia kisojen voittajiksi. Vaikka cocktailisi olisi kuinka hyvä, mutta kilpailun järjestävän firman tuote ei maistu siinä pääroolissa, tuskin tulet voittamaan. Ota selvää, minkälaiset juomat ovat pärjänneet kisoissa aikaisemmin ja pidä ne mielessä omaa cocktailiasi suunnitellessa. Ota selvää, minkälaisista juomista tuomarit pitävät: Bacardi Legacyn päätuomari Dick Cullimore ei sattumoisin pitänyt metallilaseista, ja juuri sellaisestahan minä cocktailini tarjoilin - eipä tullut voittoa. Loppupeleissä kisojen voittajat ovat aina tuomareiden mielipiteistä ja brändin tavoitteista kiinni, joten älä ota itseesi, vaikka et voittaisikaan. Olen cocktail-kisojen kautta saanut älyttömästi uusia ystäviä ja kontakeja, joita en olisi mitenkään saanut muuten. Olen päässyt matkustamaan uusiin kaupunkeihin ja kokemaan juttuja, jotka eivät olisi muuten mahdollisia. Kaikki se valmistautumisen määrä, harjoitellut tunnit, kulutetut raaka-aineet ja stressi ovat ehdottomasti olleet sen arvoisia! 

How to do: Daiquiri

Monen klassisen cocktailin syntyhistoria on vain arvailujen varassa. Daiquirin historia on kuitenkin poikkeus. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa amerikkalaiset etsivät kiivaasti rautamalmiesiintymiä Kuubasta. Jennings Stockton Cox, amerikkalainen insinööri, johti tutkimustöitä Kuuban kaakkoisrannikolla. Coxin lapsenlapsen mukaan Jennings viihdytti usein amerikkalaisia vieraita, kun kerran häneltä sattui loppumaan gini kesken. Jennings ei halunnut tarjota vierailleen raakaa paikallista rommia, joten hän sekoitti siihen tuoretta limemehua ja sokeria. Kaivausten lähellä sijaitsi pieni Daiquirin kylä, jonka mukaan tämä juoma sai nimensä. Alkuperäisen reseptinsä Jennings kirjoitti päiväkirjaansa, ja täsmensi nimenomaan käyttävänsä vaaleaa Bacardi Carta Blancaa. 

Kun on puhe näin yksinkertaisesta kolmen raaka-aineen juomasta, variaatioita syntyy aikojen mittaan lukematon määrä. Daiquiria valmistetaan niin ravistettuna kuin blenderillä, erilaisia hedelmäsiirappeja käyttäen, tummista ja vaaleista rommeista, jäillä ja ilman, you name it. Kun tilaat ravintolassa Daiquiria, kannattaa baarimestarille kertoa, minkätyylisestä Daiquirista pidät, jotta saat juuri mitä haluat. Jos et ole varma, kannattaa aloittaa kokeilu tästä klassisesta versiosta. 

Vaalean rommin lisäksi tarvitset hyviä meheviä limejä sekä vaaleaa sokeria. Itse käytin tällä kertaa valkaisematonta luomu-ruokosokeria, mutta tavallinen vaalea sokeri käy mainiosti. Olen aikaisemmin käyttänyt Daiquirin valmistukseen aina sokerilientä, mutta nyt päätynyt hienon sokerin käyttämiseen. Sokeriliemessä on jo valmiiksi vettä, jolloin Daiquiria ei voi ravistaa tarpeeksi kauan kuohkean koostumuksen aikaansaamiseksi vaan se vetistyy nopeammin. Hieno sokeri on tärkeä liuottaa ensin limemehuun ennen rommin lisäystä, muuten se jää vain klöntiksi shakerin pohjalle ja juomasta tulee liian kirpeä. 

Daiquiri

4cl vaaleaa rommia

2cl limemehua

2 teelusikallista hienoa sokeria

limenkuorisuikale

Sekoita limemehu ja sokeri shakerissa, liuota sokeri hyvin mehuun. Lisää rommi, reilusti jäitä ja ravista pitkään ja voimakkaasti, kunnes juoma on hyvin kylmä. Siivilöi teesiivilän läpi pakkaskylmään cocktaillasiin ja purista pinnalle limenkuorisuikaleen eteeriset öljyt. 

How to do: Old Fashioned

Old Fashioned on amerikkalaisesta viskistä, sokerista, jäistä sulavasta vedestä ja bittereistä valmistettu juoma, jota itseasiassa alkujaan kutsuttiin Whiskey Cocktailiksi. 1800-luvun alussa tällaiset juomat olivat hyvin yleisiä ja suosittuja aamutuimaan silmien avaajana, ja ne tarkoiltiinkin usein ilman jäitä. 

1800-luvun loppupuolella yleistyneet uudentyyppiset liköörit ja alkoholit saivat baarimestarit kokeilemaan uusia versioita Whiskey Cocktailista. Tästä suivaantuneet, vanhantyylisestä juomasta pitäneet alkoivat tilaamaan suosikkiaan nimellä "Old Fashioned Whiskey Cocktail". Viimeistään kieltolain aikaan "Old Fashioned"-nimi vakiintui, kun laittoman ja huonolaatuisen viskin makua yritettiin peittää murskatuilla hedelmillä ja muilla lisäyksillä. Klassinen yhdistelmä viskiä, sokeria ja bittereita kuitenkin viehätti yleisöä enemmän kuin nämä uudet versiot. 

Old Fashioned on aika ajoin haipunut yleisön tietoisuudesta vodkan vallankumouksen ja diskoaikojen kiitäessä ohi, mutta missään vaiheessa se ei ole painunut kokonaan unholaan.  Baarimestarien kiinnostuttua kieltolain aikaisista resepteistä 2000-luvun aikana Old Fashioned on jälleen noussut suosioon. 

Monta vuosisataa vanhasta juomasta on tietenkin ehtinyt syntymään useita versioita. USAssa juoma valmistetaan usein murskaamalla appelsiini ja sitruunasiivuja sekä maraschino-kirsikoita lasin pohjalle ennen sokerin, alkoholin ja bittereiden lisäystä. Lontoolainen valmistapa saattaa kestää jopa 10 minuuttia: sokerisiirapin sijasta käytettävä sokeripala on ensin kasteltava bittereillä ja murskattava vesitilkan kanssa, jonka jälkeen viskiä ja jäitä lisätään vähitellen koko ajan hämmentäen. 

Itse valmistan Old Fashionedin seuraavalla tavalla:

4 cl bourbonia

1/2 cl sokerilientä (2 osaa sokeria, 1 osa vettä)

reilusta Angostura Aromatic Bitteriä

appelsiinin kuori

Sekoita tarjoilulasissa bourbon, sokeriliemi ja bitteri. Lisää 3-4 jääpalaa ja hämmennä:

Lisää jäitä sitä mukaan kun juomaan sulaa vettä. Hämmennä, kunnes juoma on mielestäsi tasapainossa: alkoholisuus on taittunut, makeus ja bitterisyys tuntuvat mutta eivät peitä viskin makua. Lisää tarvittaessa sokerilientä, jos juoma ei ole makuusi tarpeeksi makea. 

Purista pinnalle appelsiinin kuoresta eteeriset öljyt ja koristele juoma kuorella. Voit myös hämmentää juoman sekoituslasissa ja kaataa sen jäälohkareen kera tarjoilulasiin.