maanantai 15. kesäkuuta 2015

Kirjahyllyllä: The Drunken Botanist


The Drunken Botanist on Amy Stewartin kuudes kirja kasvimaailman ihmeellisyyksistä. Tässä teoksessa hän keskittyy nimenomaan kasveihin, joista syntyvät maailman kiehtovat päihdyttävät juomat. 


350 sivuinen opus esittelee kasvikunnan ihmeitä aloesta yuzuun ja käy samalla läpi erilaisten alkoholijuomien valmistustapoja ja raaka-aineiden vaikutusta juomien syntyyn. Lähes jokaisen kasvin yhteydestä löytyy joko resepti johonkin klassiseen juomaan, johon kyseisestä kasvista tehtyä alkoholia käytetään, tai ohje siirapin tai infuusioidun alkoholin  valmistamiseen.


Kirja on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäinen käsittelee käymistä ja tislaamista sekä niitä kasveja, joita näihin prosesseihin käytetään. Toinen osa syventyy maustekasveihin ja niiden vaikutuksiin. Kolmannessa osassa siirrytään puutarhaan, tutustutaan kasvien kasvuympäristöihin sekä koristeiksi sopiviin kukkiin, yrtteihin ja marjoihin. 



Tämä on mukavaa iltalukemista nippelitiedosta pitävälle sekä hyvä perusteos alkoholien raaka-aineiden värikkääseen maailmaan. 

Omasi voit ostaa esim täältä:

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Kaukomailla: Porto


Porton kaupunki sijaitsee pohjois-Portugalissa, Atlantin rannalla. Portoon pääsee lentämällä esimerkiksi Frankfurtin kautta tai Lissabonista junalla.

Portviinin kotikaupunkina tunnettu kaupunki yhdistää kaikkea mitä itse haen lomakaupungilta: mielettömän hyvää ruokaa, persoonallisia baareja, hiekkarantoja ja kulttuuria, kaikki samassa paketissa kävelymatkan kokoisessa paikassa. 

Suosittelen lämpimästi päivän kestävää retkeä Douro-jokilaaksoon tutustumaan Port-viinin valmistukseen sekä retkeä Porton naapurikaupunkiin Villa nova de Gaiaan, jossa Port-viinien kypsytyskellarit sijaitsevat. 






Ravintolat. 

Restaurant DOP 
http://ruipaula.com/web/dop-rui-paula/presentation/?lang=en

Kahdessa kerroksessa toimiva 90-paikkainen DOP sijaitsee Porton historiallisessa keskustassa, kävelymatkan päässä Douro-joen rannasta. Ravintola tarjoilee klassisia portugalilaisia ruokia modernilla otteella. Listalla on turskaa, mustekalaa, verimakkaraa. Viinilistalta löytyi paljon paikallisia erikoisuuksia. 

Palácio das Artes
Largo de S. Domingos, 18
4050-545 Porto




Cafeina 
http://www.cafeina.pt/pt/cafeina

Laajan listan omaava Cafeina sijaitsee Fozin alueella vanhassa kartanomaisessa talossa. Reilu puolen tunnin ratikkamatka kannattaa, sillä Fozin hiekkarannat ovat Porton parhaat eikä Cafeinan ruoka petä. Annokset ovat suuret eikä täältä tarvitse lähteä nälkäisenä. Ruoan tyyli on hieman perinteisempää kuin DOPissa. Auki myös sunnuntaisin!

Rua do Padrão, 100
4150-557 Porto, Portugal



Bugo Art Burger 
http://bugo.com.pt

Bugo Art Burgerissa söin elämäni parhaan tonnikalahampurilaisen. Ravintola on hyvin suosittu, joten ilman varausta pöytää saattaa joutua odottamaan. Rauhallisella kadulla oleva terassi sopii hyvin ruokailuun lämpimällä ilmalla. Rennompi paikka esimerkiksi lounaalle. Läheltä löytyy kaunis puistoalue Crystal Palace Gardens, jossa kelpaa sulatella burgeria.

Rua Miguel Bombarda nº598
4050-379 Porto
Portugal



Pedro Lemos 
http://www.pedrolemos.net

Tämä taisi olla fiinein paikka jossa Portossa tuli käytyä. Fine Diningia isolla Fllä: lämpimät kääreet ennen ruokailun aloitusta, ties miten monta keittiön tervehdystä ennen varsinaista alkuruokaa, tarjoilija saattamassa naistenhuoneeseen. Tämä ravintola sijaitsee myös Fozin alueella, eikä sitä kannata jättää välistä. Jokainen annos oli kuin pieni taideteos.

Rua do Padre Luis Cabral, 974
4150-459 Porto




Baarit.

Champanheria da Baixa 
4000, Largo Mompilher 1, Porto, Portugal

Samppanjaan ja kuohuviineihin erikoistunut baari. Kaunis sisustus, tunnelmallinen terassi. Valitettavasti viereiseen pöytäämme osui kiukkuinen suomalainen pariskunta, jotka valittivat keskenään joka asiasta, mikä hieman latisti omaa tunnelmaa. Muuten suomen kieltä ei paljoakaan tarvinnut viikon aikana kuunnella.



Gin house 
https://www.facebook.com/theginhouse

Ginin ystävän paratiisi. Valikoimassa noin 300 erilaista giniä, listalla jokaiselle mietitty omat koristeet, suuret jääpalat jotka viilennetään nestemäisellä typellä. Osa baarimikoista ei puhu englantia, parhaimman kokemuksen saa kun osuu kohdalle tyyppi joka osaa suositella juuri sinulle sopivan ginin. Loppuillasta tosi kiireinen paikka, alkuillasta pöytiin tarjoilu. Samalla kadulla ja alueella runsaasti makeita baareja.






Hyvää tietoa Portosta, vinkkejä matkan suunnitteluun ja niin edelleen löytyy osoitteesta
http://www.gooporto.com

Menkää sinne, siellä on ihanaa!


perjantai 5. kesäkuuta 2015

How to do: Mojito

Mojiton syntyjuuret ovat hautautuneet syvälle Karibian myrskyiseen historiaan, ja sen ensimmäistä sekoittajaa voidaankin vain spekuloida. 

Erään teorian mukaan Mojito on jalostettu Drake nimisestä juomasta, joka on nimetty Sir Francis Draken mukaan. Kyseinen herrasmies kierteli Englannin Elisabeth I sponsoroimana ympäri uutta maailmaa 1500-luvun loppupuoliskolla ja haali rikkauksia kuningattarelleen. Pitkillä laivamatkoilla merimiesten kuumeilua ja flunssaa hoidettiin juomalla, johon käytettiin minttua, limeä, ruokosokeria ja Aguardienteä, sokeriruokosta valmistettua voimakasta rommin esi-isää. 

Juoma pysyi muuttumattomana 1800-luvulle asti, jolloin aguardiente vaihtui rommiin ja nimi Drakesta Mojitoksi. 



Mojito valmistetaan usein jäämurskalla vaaleaa rommia käyttäen, mutta itse pidän ns. kuubalaisesta tyylistä. Tähän mojitoon käytetään tummaa rommia ja vaaleaa sokeria sekä limemehua lohkojen sijasta. Jääpaloja käyttämällä juoma pysyy kylmänä vetistymättä nopeasti, kuten jäämurskan kanssa.


How to do: Mojito

4 cl tummaa rommia 
yhden limen mehu (noin 2 cl)
ruokalusikallinen vaaleaa sokeria
reilu kourallinen minttua
kuplivaa lähdevettä (ei kivennäisvettä)

Mittaa lasiin limen mehu ja vaalea sokeri. Lisää joukkoon minttu ja tilkka kuplavettä. Painele minttuja kevyesti, jotta niistä irtoaa makua, ja sokeri liukenee kuplaveteen. 

Lisää rommi, täytä lasi jääpaloilla ja kaada sekaan lisää kuplavettä. Nostele varovasti sekaisin jotta et menetä kaikkia kuplia. Koristele mintuntupsulla. Nautiskele!



keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Ice Ice Baby!




”Jos kokki tekee ruokaa tulella, tekee baarimestari juomia jäällä”, on todennut mm. baarimestarikollegani Pekka Välitalo. Jää on cocktailien maailmassa tärkein yksittäinen raaka-aine, joten siitä on hyvä aloittaa. 



Mitä jää sitten juomalle tekee? Paljonkin. 
Jäähdyttää.
Aika harva asia on niin epämiellyttävää kuin lämmin samppanja. Sama pätee cocktaileihin. Oli sitten kyseessä ravistettu Margarita, hämmennetty Manhattan tai rakennettu Moscow Mule, jään ensisijainen tehtävä on jäähdyttää juoma. Mitä kylmempi juoma on heti valmistuksen jälkeen, sen pidempään sitä voi nauttia miellyttävän makuisena. 

Säilyttää viileänä. 
”Älä hei laita niin paljon jäitä siihen Gin Toniciin, siitä tulee vain vetinen”, on kommentti, jonka usein kuulen tiskiltä tilaavalta keski-ikäiseltä mieheltä. Harhaluulo on yllättävän yleinen, sillä käyttämällä runsaasti jäitä juomasta saa nimenomaan voimakkaamman. Homma toimii näin: kun lasiin kaataa alkoholin, humpsauttaa mukaan 1 jääpalan ja lisää GT:n tapauksessa tonicin, tulee sekoittaneeksi juoman jossa on suhteessa liian paljon tonicia giniin nähden, ja jääpala jonka viilentävä ominaisuus ei saa koko nestemäärää pidettyä kylmänä. Kun juoma alkaa lämmetä, yksinäinen jääpala alkaa sulaa yhä nopeammin ja näin vetistää jo valmiiksi laimean juoman. Jos taas sekoitat lasiisi alkoholin, runsaan määrän jäitä ja loput tonicia, on suhteessa nesteeseen enemmän jäitä, jotka saavat näin pidettyä juoman viileänä pidempään. Juomasi säilyy samanmakuisena pidempään, koska siihen ei liukene liikaa vettä, ja se on itse asiassa väkevämpi kuin pienellä jäämäärällä valmistettaessa. 

Laimentaa.
Jos sulavesi on niin huono juttu, miksei sitten esimerkiksi Dry Martinia voi pullottaa valmiiksi pakkaseen ja nauttia sieltä kylmänä? Koska cocktail tarvitsee tietyn määrän vettä. Jos tutkii reseptiikkaa ajalta, jolloin jääpalakoneita ei ollut keksitty, huomaa nopeasti yhden yhdistävän tekijän: vesi on ollut tärkeä raaka-aine cocktaileissa. Silloin vesi lisättiin pullosta, tänä päivänä saamme sen sekoitukseen sulavetenä käyttämistämme jäistä. Vesi tuntuu sitovan maut yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Alkoholisuuden laimeneminen päästää muut aromit valloilleen, ja juoma muuttuu miellyttäväksi nauttia. 

Avaa makuja. 
Jäistä sulava vesi vaikuttaa makuihin cocktailissa samalla tavalla kuin tippa vettä viskilasissa. Sulkeutunutkin juoma avaa arominsa pienellä vesilisäyksellä. Enemmän ei kuitenkaan ole aina parempi: liika vesi latistaa juoman kuin juoman. Sulavesi on tärkeä osa juoman elinkaarta: jos sekoitat Old Fashionisi täydelliseen tasapainoon ja nautiskelet sen hitaasti jäiden kanssa, viimeiset kulauksesi ovat todennäköisesti laimeat ja vetiset. Kun taas lopetat hämmentämisen sillä hetkellä kun juoma on vielä aavistuksen liian makea ja väkevä, saat nauttia hyvästä juomasta viimeiseen pisaraan asti. 

Jäätyypit

Erilaisiin juomiin tarvitaan erilaista jäätä riippuen raaka-aineesta, valmistustavasta ja tarjoilutyylistä. 

Jäämurskaa käytetään juomiin, jotka valmistetaan suoraan tarjoilulasiin ja jotka eivät sisällä niin sanottua pidentäjää tai mixeriä. Tuttuja esimerkkejä ovat vodkasta, limestä ja sokerista rakennettava Caipirosca ja amerikkalainen Mint Julep, johon käytetään bourbonia, tuoretta minttua ja sokeria. Jäämurskasta sulaa näihin juomiin vettä nopemmin kuin paloista, koska murskassa on suhteessa jään massaan enemmän sulamisherkkää pinta-alaa, jolloin sen jäähdyttävä ominaisuus on heikompi. Murskasta sulava vesi on tärkeä osa näitä juomia, koska se nopeuttaa sokerin liukenemista, pehmentää juoman makua ja tekee drinkistä kokonaisen. 

Juomat, jotka rakennetaan suoraan lasiin ja pidennetään jollain mixerillä, kannattaa jäähdyttää jääpaloilla. Tähän porukkaan kuuluvat Gin&Tonicin tyyppiset drinkit, Mojito, Moscow Mule, Campari tuoremehulla ja niin edelleen. Jääpalat pitävät juoman kauemmin kylmänä kuin nopeasti sulava jäämurska. 

Jääpalat ovat tärkeä osa myös hämmentämistä ja ravistamista. Mitä isompia jääpaloja käytät, sen nopeammin juoma jäähtyy ja sen tarkemmin saat kontrolloitua sulaveden määrää. 

Kirkasta jäätä kotona

Rapakon toisella puolella cocktail-baarilla saattaa olla kokonainen kylmähuone jäiden valmistamiseen, oma jäänhakkaaja joka valmistaa jopa kolmeakymmentä erilaista jäätä baarimestareita varten, tai viikoittain tilattava valtava jääbloki, jonka kantamiseen tarvitaan useampi ronski mies. 

Samanlaisia resursseja ei kotihämmentäjä valitettavasti omaa, mutta hyvälaatuista jäätä voi valmistaa kotonakin. 

Valitettavasti kotona valmistettu jää on usein sameaa ja haurasta. Jääpalamuotissa, muovirasiassa tai vastaavassa astiassa jää jäätyy reunoilta keskelle, jolloin vedessä olevat ilmakuplat kerääntyvät jääpalan keskelle sameaksi, hauraaksi jääksi. 

Olen kuullut villejä versioita kirkkaan jään valmistamisesta - erääseen kuului vibraattori ja värisevä kännykkä veden kiertoliikkeeseen sysäämiseksi - mutta oikeastaan tarvitset vain kylmälaukun, pakastimen ja vettä. 

Homma menee näin. Hanki muovinen kylmälaukku (styroksisesta saattaa irrota jään pintaan murusia) erimerkiksi Clas Ohlsonilta tai Prismasta, täytä se vedellä, jätä kansi auki ja nosta pakkaseen.  Anna pakastimen hoitaa loput ja noin vuorokauden kuluttua sinulla on jääbloki, jonka alareunassa on samea kaistale ja loput jäästä on kirkasta. 

Avoimen kylmälaukun toiminta perustuu siihen, että vesi jäätyy siinä yhdestä suunnasta eli avoimen yläosan kautta, koska kylmälaukun seinät eristävät muilta suunnilta tulevan kylmyyden. Näin olleen sameutta aiheuttava ilma painuu kylmälaukun alaosaan, eikä keskelle. 


Mitä hitaammin vesi jäätyy, sen kirkkaampi suuremmasta osasta jäästä tulee. Jos pystyt säätämään pakkasesi noin -5° asteeseen saat kirkkaampaa jäätä, joskin hitaammin. Normaalissa pakkaslämpötilassakin yli puolet kylmälaukussa olevasta vedestä jäätyy kirkkaaksi. Voit myös keittää käyttämäsi veden ja jäähdyttää sen kylmäksi, jolloin siitä poistuu epäpuhtauksia.


 
Irrota jääbloki kylmälaukusta lämmittämällä sitä ulkopuolelta hiustenkuivaajalla tai anna sen lämmetä omaan tahtiin ylösalaisin käännettynä tiskipöydällä tai tarjottimen päällä, jotta sulavesi ei valu pöydillesi. Anna blokin seistä lämpimässä jonkin aikaa, jotta sen leikkaaminen helpottuu. Pidä jäästä kiinni joko liinan avulla tai muovihanska kädessä ja sahaa leipäveitsellä noin puolen sentin vako blokin pintaan. Näpäytä vaossa olevaa leipäveistä napakasti esimerkiksi vasaralla, jolloin jää halkeaa. Jatka leikkaamista, kunnes sinulla on haluamasi suuruisia paloja. Kuten aiemminkävi ilmi, mitä suurempi jääpala, sen parempi. 

Voit käyttää sameasta osasta leikattuja jääpaloja hämmentämiseen, ettei jäätä mene hukkaan. 

Jos kylmälaukku ei mahdu pakastimeesi, katso täältä muutamia vinkkejä hyvän kotijään valmistamiseen: 
http://food52.com/blog/9244-how-to-make-almost-perfect-ice-at-home







American Bar - klassikko Kalevankadulla

Tulen esittelemään aika ajoin tutustumisen arvoisia baareja ja ravintoloita niin kotimaan kamaralta kuin ulkomailtakin. 
Aloitetaan kuppiloiden puolelta sieltä mistä itselläni kaikki lähti, Hotelli Tornin American Barista.


Helsingin ensimmäinen pilvenpiirtäjä, Hotelli Torni, sai alkunsa 1928, kun nopeasti kasvava pääkaupunki tarvitsi lisää ravintoloita ja hotelleja Kieltolaista huolimatta. Useiden kaupungin johdon välisten riitojen, erimielisyyksien ja sakkojen jälkeen Tornin ovet avautuivat 19. maaliskuuta 1931. 14-kerroksinen rakennus oli ensimmäinen täysin sähköistetty hotelli Helsingissä. 


Talvisodan aikana Torni toimi kansainvälisten toimittajien tukikohtana. Ikkunoita vahvistettiin ja pommisuoja rakennettiin. Jatkosotaan mennessä nuoren hotellin toiminta osoittautui mahdottomaksi. Valvontakomissio valloitti hotellin vuosiksi 1944-47 ja rakennus muuttuikin Helsinkiläisten silmissä ylväästä pilvenpiirtäjästä vieraan vallan symboliksi. Venäläisten lähdettyä syksyllä 1947 koko rakennnus oli siivottomassa kunnossa ja vaati mittavan remontin ennen uudelleen avausta.



American Bar avattiin vuonna 1960 ja se toimi alkujaan nykyisen Vastaanoton tiloissa ensimmäisessä kerroksessa. Baaritiskin oli oltava puoliympyrän mallinen ja tuolien sen ympärillä. ”American Bar” -tyylisuuntauksena syntyi Kieltolain aikaan, kun vailla työtä jääneet amerikkalaiset baarimestarit lähtivät Eurooppaan ja perustivat kotimaansa tyylisiä kuppiloita uusiin kotikaupunkeihinsa. Sisustuksellisesti näissä paikoissa oli paljon peilipintaa ja kaarevat baaritiskit, ja niissä tarjoiltiin huolella sekoitettuja juomia. Niimpä nykyiset American Barit kuvastavatkin 1920-luvun Yhdysvaltoja eivätkä nykypäivän stereotypiaa amerikkalaisuudesta. 



Nykyisin American Bar toimii hotellin pohjakerroksessa Kalevankadun puolella. Cocktaileihin, samppanjoihin ja viineihin erikoistuneessa baarissa vannotaan ns. olohuonekonseptin nimeen, jossa asiakas otetaan vastaan vieraana kuin omaan olohuoneeseen saapuessa. Pöytiin tarjoilu ja aito kiinnostus asiakkaan tarpeista on aina leimannut American Barin palvelua. Siksi sinne palataankin kerta toisensa jälkeen, vaikka hintataso onkin korkeampi kuin muissa samantasoisissa cocktail-baareissa. 

American Barissa valmistetaan klassikkojuomat taidolla, joten Old Fashioned, Manhattan ja Dry Martini ovat hyviä valintoja. Kysy myös pullokypsytettyjä cocktaileja, jotka tarjoillaan kauniin kirkkaalla jääpallolla. Jos pidät samppanjasta ja tilaat pullollisen, saatat saada sen sapelilla avattuna. 



American Bar
Kalevankatu 5, Helsinki
 
Lisää tietoa American Barista löytyy muun muassa täältä: 



http://www.city.fi/blogit/vaimomatskuu/loyto+torni+amp+mummon+kurkut/127916

Kirjoittelija esittäytyy!


Olen Laura, 25-vuotias baarimestari. Työkaverini kutsuvat minua myös Pikku Myyksi, ei kuitenkaan pahan tempperamentin vaan punaisen nutturan vuoksi. 

Valmistuin vuonna 2010 Helsingin Kuvataidelukiosta. Minusta piti tulla graafinen suunnittelija tai keraamikko, mutta ruuanlaitto vei mukanaan. Olin innokas kotikokki ja siskoni kyseli, miksen tekisi intohimostani ammattia. Alkuun ajatus tuntui omituiselta, mutta innostuin lopulta ja päätin hakeutua ravintola-alalle. Lähdin kuitenkin opiskelemaan ensin tarjoilijaksi, koska halusin saada kokonaisvaltaisen kuvan ravintolan toiminnasta: koin pystyväni työskentelemään kokkina paremmin jos ymmärtäisin salityöskentelyn prosessit kunnolla. 

Toisena opiskeluvuonna valitsin valinnaiseksi kurssiksi Juomien myynnin ja tarjoilun, sillä halusin testata baarityöskentelyä, jotta voisin todeta ”ettei se ole minun juttuni mutta tulipahan kokeiltua”. Toisinhan siinä kävi. Pääsin harjoitteluun Tornin American Bariin, rakastuin kyseiseen paikkaan ja jäin sille tielle. Vuoden ajan tein osa-aikaisesti töitä baaritarjoilijana varsinaisen tarjoilijan työni lomassa kunnes sain järjestettyä itselleni oppisopimuspaikan baarimestariharjoittelijaksi Torniin. Seuraavat kaksi vuotta työskentelin sekä Ateljee Barissa että American Barissa. 

Helsingistä tieni johti Yllästunturille,  jonka lähellä työskentelin talven ajan Lainion SnowVillagen jääbaarissa. Pakkasen puolelle painuva sisälämpötila, jäästä tehty baaritiski ja pitkät päivät asettivat omat haasteensa, mutta innostusta ja inspiraatiota riitti lämmittämään sormenpäät. 

Tällä hetkellä työskentelen Kellobaarissa Espan puiston kulmalla. Ravintola Teatterin uumenista löytyvä klassikkopaikka koki uudistuksen keväällä ja pintaremontin lisäksi uudet tuulet puhaltavat myös tuotevalikoiman puolella. Tuopit ja fisut vaihtuivat kypsytettyihin klassikoihin ja freeseihin makuihin. 


Tämän blogin puitteissa tulen jakamaan ajatuksiani juomien valmistamisesta, niiden historiasta, raaka-aineista, ravintoloista, nautiskelusta ja herkuttelusta. Kippis!