Blogissa on vietetty hiljaiseloa nyt loka-marraskuun ajan työkiireiden, Kyrö Academyn sekä cocktail-kisoissa ravaamisen myötä. Nyt kun pöly on hieman laskeutunut, onkin hetki aikaa fiilistellä sitä, mitä cocktail-kisaamisesta voi saada irti ja miten kisoihin kannattaa lähteä valmistautumaan.
Aloitin itse kilpailemisen opiskellessani Ravintolakoulu Perhossa. Halusin saada opiskeluajasta kaiken irti ja koin voivani saada erilaista näkökulmaa tarjoilun maailmaan koulun kisatiimin valmentajilta. Pääsinkin joukkoon mukaan ja tiukka harjoittelu tuotti tulosta ja voitimme kisaparini kanssa Tarjoilun Suomenmestaruuskisat, jotka järjestetään vuosittain eri ravintola-alan oppilaitosten välillä. Pohjoismaiden mestaruuskisoista mukaan lähti pronssi, ja seuraavaksi suuntasin Calvados Nouvelle Vogue -kilpailun Suomen karsintojen opiskelijasarjaan. Calvadosta, timjamia, hunajaa ja inkivääriä yhdistävä juomani sai kehuja erityisesti aromistaan ja pääsin edustamaan Suomea Normandiassa järjestettyyn loppukilpailuun. Reissu oli huikea, ja vaikka sijoitus oli seitsemäs, ei meikäläistä harmittanut ollenkaan. Tämä kaikki siis vuonna 2012.
Suomessa järjestettävät cocktail-kilpailut voi karkeasti jakaa kahteen kategoriaan: FBSK:n (eli Suomen baarimestareiden ja kannattajien kerhon) alaisiin kilpailuihin sekä alkoholimaahantuojien järjestämiin kisoihin. FBSK järjestää mm. vuosittaiset Suomenmestaruuskilpailut baarimestareille ja flairaajille, samoin kuin aktiivijäsentestin yhteydessä pidettävän Calvados-kilpailun. Itseltä nämä kisat jäävät automaattisesti väliin, sillä en kuulu kyseiseen yhdistykseen, eikä tekniikkapainotteinen kilpailumuoto itseäni erityisesti inspiroi.
Alkoholimaahantuojien kisoista alkaa löytyä mukavasti variaatiota niin, että kilpailun voi valita oman mielenkiinnon, taitotason sekä kilpailuun panostettavan ajan mukaan. Itse osallistuin tänä vuonna kolmeen suurempaan kilpailuun: ensinnäkin Kyrö Academy, jonka haku kylläkin oli jo viime vuoden puolella mutta jonka koulutusvaihe käytiin tammi-marraskuun aikana. Kyrö Academyn tavoitteena on löytää vuosittain Kyrö Distillerylle Brand Ambassador sekä tutustuttaa Academyyn valitut Kyrön brändiin, tuotteisiin, arvoihin sekä toimintatapoihin. Suosittelen tätä "kilpailua" lämpimästi niille, jotka haluavat tutustua alkoholin tuotantoon kädestä pitäen aina alkulähteiltä asti, tutustua mahtaviin tyyppeihin ja viettää aikaa hienossa porukassa. Pääsimme vuoden aikana muun muassa keräämään villiyrttejä omaan giniin, tislaamaan, tekemään omaa cocktail-keittokirjaa, kehittämään esiitymistaitojamme, valokuvausvalmennukseen jne. Kisaan haettiin pienen esittelyvideon ja kahden cocktail-reseptin myötä: toisen cocktaileista tuli olla niin sanotusti "craft", kädentaitoja kunnioittava ja mahdollisesti itsetehtyjä raaka-aineita sisältävä, toisen taas "fast" eli missä vain baarissa onnistuva kaipallisempi sekoitus.
Toinen tämän vuoden kisoista omalla kohdallani oli Bacardi Legacy. Olin saanut idean juomaani jo useampi vuosi sitten, mutta halusin valmistautua kisaan kunnolla, enkä viime vuonna kokenut olevani vielä valmis. Legacy vaatii osallistujaltaan omistautumista ja hyvää valmistautumista: kisajuoman tulee olla tulevaksi klassikoksi sopiva cocktail, jota voi valmistaa missä päin maailmaa tahansa baareista yleisesti löytyvistä raaka-aineista. Olisi tarkoitus siis keksiä niin sanotusti "uusi Daiquiri", ei mikään helppo homma. Pohjoismaissa homma toimii niin, että jokaisesta maasta valitaan ensin kolme semifinalistia maiden omissa karsinnoissa. Nämä kisaajat valmistelevat esityksen promo-kampanjastaan juomansa ympärille ennen Pohjoismaiden finaaleja. Tänä vuonna kävimme ennen varsinaisia Pohjoismaiden finaaleja Tukholmassa kuulemassa edellisvuoden Uuden Seelannin edustajan Barney Toyn mietteitä markkinoinnista: hän sai kisassa kampanjastaan täydet pisteet. Shervene Shahbazkhani, Bacardin Pohjoismaiden Brand Ambassador antoi jokaiselle vinkkejä siitä, miten tällainen kisa voitetaan.
Itse Pohjoismaiden finaali käytiin Oslossa. Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta valittiin kustakin yksi edustaja, joka rupeaa toteuttamaan promo-kampanjaansa kolmen kuukauden ajaksi. 3000€ budjetti, apu omalta brand ambassadorilta sekä kaikki mahdolliset kontaktit ovat tarpeen, jotta tulee valituksi niiden kahden joukkoon, jotka lähtevät edustamaan Pohjoismaita loppukilpailuun San Franciscoon. Viime vuonna Suomea edustanut Mauricio Allende sai loppukilpailusta työtarjouksen Singaporeen, ja hän onkin tällä hetkellä vastikään avatun Vagabond Hotellin baarin pääbaarimestari. Tämä on kilpailu, jonka kautta saa siis aivan mielettömiä kontakteja, tapaa todella paljon uusia ihmisiä ja oppii rutkasti, vaikka ei lopullista voittoa saavuttaisikaan.
Nikka Perfect Serven finaali järjestettiin kaksi viikkoa sitten Lontoon Savoy Hotellissa, ja olin niiden 10 onnellisen joukossa, jotka pääsivät seisomaan Beaufort Barin tiskin taakse. Perfect Serve on siitä erikoislaatuinen cocktail-kilpailu ettei siinä oikeastaan etsitä yhtä voittaja-cocktailia vaan voitokasta palvelukokemusta. Japanilaiseen "Ichi-go, Ichi-e" -filosofiaan ("Yksi hetki, yksi kohtaaminen") nojaavan kilpailun mukaan jokainen kohtaaminen on uniikki, ja baarimestarin tulee kyetä täyttämään asiakkaan toiveet tilanteessa kuin tilanteessa.
Kilpailussa on kolme tuomaria, jotka esittävät erilaisia rooleja. Jokaiselle kilpailijalle on luvassa erilainen skenaario: asiakkaana saattaa olla mies, joka ei pidä viskistä mutta haluaa jonkun cocktailin; kaverukset, joka haluavat sikareihinsa sopivan viskin; nainen, joka on juonut Tokiossa drinkin, joka oli keltainen ja haluaa nyt samanlaisen ja niin edelleen.
Paras tapa menestyä tässä kilpailussa on mennä tiskin taakse kuin omassa baarissaan ja olla oma itsensä. Kun silmiin tuijottaa American Barin pääbaarimestari Erik Lorincz, Nikkan edustaja Emiko Kaji sekä tunnustettu viskikirjoittaja Neil Ridley, ei tehtävä ole helppo. Cocktaileja miettiessä ei kannata takertua yhteen "Signature"-juomaan vaan pikemminkin lähestyä kisaa samaan tapaan kuin cocktail-listaa suunnitellessa: tarvitaan jotain hapanta, jotain makeaa, jotain aromikasta, jotain pidempää ja niin edelleen. Kannattaa valmistautua siihen, että tuomari pyytää jotain mitä vain et voi valmistaa: omalla kohdallani minun olisi pitänyt valmistaa hyvin savuinen cocktail Nikka from the Barrelista, joka ei ole savuinen viski. Sen sijaan, että rupesin tekemään juomaa jossa savu ei maistu, minun olisi kannattanut suostutella asiakas maistamaan jotain muuta. Eihän sitä normaalisti töissäkään tehdä asiakkaalle punaista juomaa toivottaessa keltaista cocktailia ja väitetä sitä punaiseksi.
Eräs kisakumppanini oli sitä mieltä, ettei cocktail-kilpailuissa aina "parhaimman makuinen" cocktail voita. Tämä on mielestäni aivan totta, ja sille on syynsä: alkoholibrändien järjestämien kisojen tarkoitus on vahvistaa kyseistä brändiä ja eri brändit etsivät erilaisia juomia kisojen voittajiksi. Vaikka cocktailisi olisi kuinka hyvä, mutta kilpailun järjestävän firman tuote ei maistu siinä pääroolissa, tuskin tulet voittamaan. Ota selvää, minkälaiset juomat ovat pärjänneet kisoissa aikaisemmin ja pidä ne mielessä omaa cocktailiasi suunnitellessa. Ota selvää, minkälaisista juomista tuomarit pitävät: Bacardi Legacyn päätuomari Dick Cullimore ei sattumoisin pitänyt metallilaseista, ja juuri sellaisestahan minä cocktailini tarjoilin - eipä tullut voittoa. Loppupeleissä kisojen voittajat ovat aina tuomareiden mielipiteistä ja brändin tavoitteista kiinni, joten älä ota itseesi, vaikka et voittaisikaan. Olen cocktail-kisojen kautta saanut älyttömästi uusia ystäviä ja kontakeja, joita en olisi mitenkään saanut muuten. Olen päässyt matkustamaan uusiin kaupunkeihin ja kokemaan juttuja, jotka eivät olisi muuten mahdollisia. Kaikki se valmistautumisen määrä, harjoitellut tunnit, kulutetut raaka-aineet ja stressi ovat ehdottomasti olleet sen arvoisia!
