A21 Decades maailmalla: Pop up Tallinnassa osa 2

Maanantai-aamuna suuntasimme aamiaisen jälkeen Livikon tehtaalle. Pääsimme tutustumaan niin Livikon yli 100-vuotiaaseen historiaan tislaamon omassa museossa, pakkauslinjojen toimintaan, tuotteista käytettyihin mausteisiin kuin uusiin tuotteisiin. 

Vana Tallin - likööri on aina ollut minulle tuote, josta tulevat mieleen keski-ikäiset rouvat kaljalasteineen, lautan käytäville sammuneet miehet ja klaustrofobinen tunkeutuminen ulos lautalta ihmisten töniessä toisiaan. Ei kovin positiiviset lähtöfiilikset siis tähän maisteluun. Kun Vana Tallinnaa kaadettiin lasiin suoraan tynnyristä, en olisi voinut olla yllättyneempi: mausteisuutta, vaniljaa, häivähdys chiliä, reilusti tammea. Tajusin, etten varmaan ollut koskaan maistanut Vana Tallinnaa omista ennakkoluuloistani johtuen. 

Pullotuslinjat pyörivät päätähuimaavaa tahtia ja varastotilassa pullolaatikoita oli rivi toisensa perään. Hassusti tulee unohduttua omaan pieneen kuplaansa näissä fiineissä cocktail-piireissä, joissa lasiin annostellaan tarkasti super-premium tuotteita ja kuunnellaan jazzia. Todellisuus on kuitenkin se, että meidän ammattikuntamme on kuitenkin tekemisissä murto-osan kanssa siitä volyymistä alkoholia, joka Suomessakin nautitaan. Ei maalla nautiskella pekonirasvalla pestyä Old Fashionediä vaan Viru Valgea ja Saku Guldia. Ja ehkä hyvä niin, sillä niiden tuotteiden volyymin ansiosta tislaamoilla on varaa tehdä sellaisia tuotteita kuten Crafter's London Dry gin. 

Livikon tiloja tekisi mieli kutsua tislaamoksi, mutta ainoa tislaamo koko kompleksissa on pikkuruinen 160-litran pannutislain. Kaikki muut tisleet tulevat tehtaalle valmiina, ja Liviko hoitaa niiden sekoittamisen, stabiloinnin ja maustamisen. 

Tällä blingbling-masiinalla hoidetaan tuotteiden kylmäsuodatus. Esimerkiksi Livikon glögiä valmistettaessa lopullisesta tuotteesta erotellaan omena- ja karpalomehuista syntyvä sakka jäädytysmenetelmällä, jolloin lopullinen glögi on kirkasta ja houkuttelevan näköistä. 

Mausteita tehtaalle saapuu ympäri maailmaa. Mausteet pakataan teepussien kaltaisiin pussukoihin ja jätetään maseroitumaan, kunnes alkoholin maku ja tuoksu on oikea. Tislaaminen hoidetaan pikkuruisessa pannussa, jonka tilalle hankittiin jo uusi vastaava mutta vanha kaveri hoiti hommansa uutta paremmin joten se sai jäädä puksuttamaan tisleitä entiseen tapaan. 

Tehdaskierroksen jälkeen jatkoimme samassa pihapiirissä sijaitsevaan Estonian Bartender Associationin koulutuskeskukseen, joka toimii harjoitustilana järjestön jäsenille. Pääsimme porukalla testailemaan drinkkien sekoittamista Vana Tallinnasta nyt kun tiesimme miten sitä valmistetaan. 

Omaan kokeiluuni päätyi Vana Tallinnan lisäksi Calvadosta, hasselpähkinäsokeria, tuoretta timjamia ja sitruunamehua. Ei huono, vaikka itse sanonkin. Patrickin juomassa puolestaan oli konjakkia, kardemummasokeria, sitruunaa ja hunajabittereitä. Daniel testaili twistiä Espressomartinista: Vana Tallinnan kaverina oli espressoa, Salted Caramel -vodkaa sekä hunajabittereitä. 

Livikon tehtaan yhteydessä on muuten Cash&Carry -putiikki, josta löytyy paljon eestiläisiä alkoholituotteita ja lisäksi hyvä valikoima viinejä, toniceja ja bittereitä. Omaan laukkuun tarttui litran pullo Martini Gran Lusso vermuttia hintaan 11,5€!

Ennen satamaan paluuta lounastimme vielä Telliskiven alueella sijaitsevassa F-hoone - ravintolassa. Tänne on ehdottomasti palattava paremmalla ajalla! Tallinnasta löytyy niin hienoja, robustin kauniita ravintoloita ettei paremmasta väliä. 

Matkustaminen on huippua, mutta kyllä oli kotihiiri tyytyväinen kun näki Helsingin siluetin siintävän taivaanrannassa! Vaikka univelkaa olikin ehtinyt kertyä matkan aikana reippaasti, ei nukkumisesta meinannut tulla mitään kun pää pursuili ideioita ja kroppa tuntui olevan täynnä energiaa!

A21 Decades maailmalla: Pop up Tallinnassa

Sunnuntai-aamuna Neiti Baarimestarin kello soi poikkeukselliseen aikaan klo 08:00 vain muutaman tunnin yöunien jälkeen - yleensähän lauantaiserviisin jälkeen tuhisen tyytyväisenä vähintään puolillepäivin. Tämä pyhäpäivä oli kuitenkin erityinen: oli aika suunnata kohti Tallinnaa ja elämäni ensimmäistä guest shiftiä! Matkaan lähti A21 Decadesistä koko ydintiimimme: itse herra isopomo Timo Siitonen, jo seitsemän vuotta Annankadulla työskennellyt Patrick Seppä, irlanninvahvistuksemme Daniel Hynes sekä Tallinnan erikoisosaajamme, eestiläinen Erkki Tammiste. 

Pikaiselle lauttamatkalle seuraamme liittyi Rovaniemen baarimestarikurssilaiset Ari Mannisen johdolla, sekä Interbrands Wines&Spiritsin Portfolio Manager Juho Lokka, jonka kautta lähdimme tätä projektia rakentamaan eestiläisen Crafter's London Dry ginin Suomen lanseerauksen yhteydessä. Tallinnassa meidät otti vastaan Livikolta Marge Taivere, jonka johdolla lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Aloitimme päivämme  Lennusadam Seaplane Harbourista, jossa pääsimme tutustumaan Eestin merenkulun historiaan, sukellusveneisiin ja lentokoneisiin. 

Lounaan jälkeen pojat innostuivat keräilemään viimeisiä raaka-aineita Pop upiamme varten. Mukaan tarttui voikukkia ja koivunlehtiä koristeeksi. Kun muu porukasta lähti kohti Vanhaa kaupunkia, siirryimme A21sen tiimin kera tekemään valmisteluja iltaa varten Manna la Roosaan. 

Manna la Roosa sijaitsee vihreässä vuonna 1872 rakennetussa hyvilassa, josta tulee vahvasti mieleen Peppi Pitkätossun huvikumpu. Talossa on toiminut apteekki 1880-luvulla, ja se on ollut myös kirjailija Oskar Lutsin kotina. Ennen vuotta 2013 rakennus oli pitkään tyhjillään, kunnes se kunnostettiin ravintolaksi. 

Teele Raam, joka Manna la Roosan puolesta vastasi projektista, toivotti meidät avosylin vastaan. Hän oli käynyt aamulla vielä torilla metsästämässä viimeisiä raaka-aineita pitkään listaamme, jotta kaikki olisi valmista saapuessamme! Ryhdyimme kuumeisesti pullottamaan siirappeja ja mehuja, valmistamaan viimeisiä infuusioita ja käymään läpi illan kulkua. 

Ennen kello seitsemän alkanutta rutistusta kerkesimme onneksi hetkin nauttimaan aurinkoisesta terassista. Tallinna tarjoili meille mitä parhainta päivänpaistetta luvatun sadekelin sijaan, eikä kylmä olut ja rapuburgeri olisi voinut maistua paremmalta. Bursan sämpylä ei ollut päässyt palamaan vaikka musta väri siihen viittasikin, vaan se oli värjätty mustekalan musteella. Nam!

Olimme valinneet matkaan vieraidemme suosikkijuomia niin Suomi-listaltamme kuin Decades-juomiemme puolelta. Mukana oli kesäisiä makuja raparperin, basilikan, siitepölyn, fenkolin ja tyrnin muodossa. 

Jossain vaiheessa iltaa Erkki huomasi keräämiensä voikukkien kuihtuneen alta aikayksikön. Koko illan naamalla väreillyt hymy vaihtui hetkeksi murjotukseen, mutta onneksi siitä päästiin yli nopeasti! Tallinnalaisten baarimestareiden innostus mukanaolostamme oli käsin kosketeltavaa. Baarin takana poikia auttanut Siim hehkui innosta koko illan, ja kuulin myöhemmin lähes kaikkien cocktailbaarimikkojen käyneen paikalla illan mittaan. Harmi etteivät uskaltaneet tulla enemmän juttelemaan!

Suurimpaan suosioon nousivat odotetusti listamme ikisuosikki ja melkeinpä nimikkojuoman asemaan noussut Rhuba Martini - se raparperin, basilikan ja hunajan yhdistelmä ei vain koskaan petä - sekä Suomi-listamme uusin tulokas Sex in the Forest. Meidän versiomme Sex on the Beachistä kunnioittaa tämän kasaricocktailin syvintä olemusta tuoden tarjolle kuitenkin metsäisemmän skandiversion drinkistä. Teimme tästä juomasta vähän alkuperäistä listaversiota monimutkaisemman variaation Reykjavikiin, ja tämä yhdistelmä mustikkaa, timjamia, seljankukkaa, kardemummaa ja karpaloteetä ginillä ryyditettynä tuleekin nousemaan uudelle kesälistallemme. 

Tätä tapahtumaa järjesteltiin pitkään ja hartaasti, ja se olikin sen arvoista. Meikäläisen hymystä varmaan välittyy se, miten huippuilta meillä Manna la Roosassa oli! Kesän mittaan onkin luvassa lisää tämäntyyppisiä tempauksia, niistä tarkemmin lisää kunhan suunnitelmat selkiytyvät!

Kun Pop up oli saatu kasaan, oli aika nostaa jalat pöydälle ja ottaa rennosti. Tallinnassa useimmat cocktailbaarit ovat kiinni sunnuntaisin, mutta Pop upissamme käyneet Frank- bistron uuden cocktailbaarin pitäjät halusivat avata ravintolansa ihan vain meitä varten, miten mieletöntä!

Suuntasimme siis Vanhaan kaupunkiin viettämään leppoisaa iltaa Rovaniemen opiskelijoiden, tallinnalaisten baarimestareiden ja vanhojen vakkariasiakkaiden kera. Voiko parempaa toivoa! Frank vaikutti juuri semmoiselta paikalta, missä itse hengailisin jos asuisin lahden tällä puolella. Näin isolla porukalla ei päässyt kovin intensiivisesti tutustumaan cocktailtarjontaan, joten pitää ehdottomasti ruveta suunnittelemaan Tallinnan reissua kesälle. Seuraavana päivänä oli luvassa vielä lisää ohjelmaa, joten allekirjoittanut hipsi hotellille ajoissa nukkumaan. Huomenna lisää asiaa loppuvierailustamme Tallinnaan!