How to do: Daiquiri

Monen klassisen cocktailin syntyhistoria on vain arvailujen varassa. Daiquirin historia on kuitenkin poikkeus. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa amerikkalaiset etsivät kiivaasti rautamalmiesiintymiä Kuubasta. Jennings Stockton Cox, amerikkalainen insinööri, johti tutkimustöitä Kuuban kaakkoisrannikolla. Coxin lapsenlapsen mukaan Jennings viihdytti usein amerikkalaisia vieraita, kun kerran häneltä sattui loppumaan gini kesken. Jennings ei halunnut tarjota vierailleen raakaa paikallista rommia, joten hän sekoitti siihen tuoretta limemehua ja sokeria. Kaivausten lähellä sijaitsi pieni Daiquirin kylä, jonka mukaan tämä juoma sai nimensä. Alkuperäisen reseptinsä Jennings kirjoitti päiväkirjaansa, ja täsmensi nimenomaan käyttävänsä vaaleaa Bacardi Carta Blancaa. 

Kun on puhe näin yksinkertaisesta kolmen raaka-aineen juomasta, variaatioita syntyy aikojen mittaan lukematon määrä. Daiquiria valmistetaan niin ravistettuna kuin blenderillä, erilaisia hedelmäsiirappeja käyttäen, tummista ja vaaleista rommeista, jäillä ja ilman, you name it. Kun tilaat ravintolassa Daiquiria, kannattaa baarimestarille kertoa, minkätyylisestä Daiquirista pidät, jotta saat juuri mitä haluat. Jos et ole varma, kannattaa aloittaa kokeilu tästä klassisesta versiosta. 

Vaalean rommin lisäksi tarvitset hyviä meheviä limejä sekä vaaleaa sokeria. Itse käytin tällä kertaa valkaisematonta luomu-ruokosokeria, mutta tavallinen vaalea sokeri käy mainiosti. Olen aikaisemmin käyttänyt Daiquirin valmistukseen aina sokerilientä, mutta nyt päätynyt hienon sokerin käyttämiseen. Sokeriliemessä on jo valmiiksi vettä, jolloin Daiquiria ei voi ravistaa tarpeeksi kauan kuohkean koostumuksen aikaansaamiseksi vaan se vetistyy nopeammin. Hieno sokeri on tärkeä liuottaa ensin limemehuun ennen rommin lisäystä, muuten se jää vain klöntiksi shakerin pohjalle ja juomasta tulee liian kirpeä. 

Daiquiri

4cl vaaleaa rommia

2cl limemehua

2 teelusikallista hienoa sokeria

limenkuorisuikale

Sekoita limemehu ja sokeri shakerissa, liuota sokeri hyvin mehuun. Lisää rommi, reilusti jäitä ja ravista pitkään ja voimakkaasti, kunnes juoma on hyvin kylmä. Siivilöi teesiivilän läpi pakkaskylmään cocktaillasiin ja purista pinnalle limenkuorisuikaleen eteeriset öljyt. 

Baarikaapilla: Rommi

kuvan lähde

Rommin pitkä historia on yhtä synkkä kuin sen tummimmat tammitynnyrin tuomat piirteetkin. 1500-luvulta lähtien eurooppalaiset laivastot seilasivat Atlantin Triangelissa: Länsi Afrikasta kuljetettiin orjia Karibialle, jossa ne vaihdettiin rommiin, sokeriin ja raakoihin molasseihin, jotka kuljetettiin Pohjois-Amerikkaan ja Eurooppaan myyntiin ja jatkojalostukseen. 1800-luvun loppupuolelle jatkuneessa orjakaupassa jopa 30% matkaan lähetetyistä orjista menehtyi jo matkan aikana. Näistä ajoista on onneksi edetty pitkälle, vaikka rommin valmistuksen ydin onkin edelleen Karibialla. Rommi valmistetaan sokeriruo'osta: joko suoraan puristetusta mehusta, siirapista, molasseista tai muista sokeriruo'on jalostuksen sivutuotteesta. 

kuvan lähde

Sokeriruoko kasvaa hyvin nopeasti ja se voidaankin leikata sokerintuotantoon kasvupaikasta riippuen kerran tai jopa kahdesti vuodessa. Ennen sadonkorjuuta sokeriruokopelto poltetaan, jotta päästään eroon terävistä lehdistä ja pellolla viihtyvistä käärmeistä, skorpioneista ja muista otuksista. Sokeriruoko itsessään ei pala, sillä sen vesipitoisuus on jopa 75%, sokeria ruoko sisältää 10-16% ja loput kasvista on erilaisia kuituja. Pellon polton jälkeen sokeriruoko on toimitettava puristamolle vuorokauden kuluessa, sillä se on hyvin herkkä bakteerien hyökkäyksille. Ruoko paloitellaan, murskataan ja siitä puristetaan sokeripitoinen mehu. Tämä mehu voidaan suoraan fermentoida ja tislata rommiksi, mutta valtaosa tuntemistamme rommeista valmistetaan molasseista. Molassit ovat itseasiassa sokerintuotoannon sivutuote. Puristettu sokeriruokomehu filtteröidään, puhdistetaan ja sen jälkeen kuumennetaan sokerin kristallisoimiseksi. Sokerikristallien erottelun jälkeen jäljelle jää paksu tumma siirappi, molassit. Tähän siirappiin lisätään vettä ja hiivaa, ja se käytetään noin 5-9 alkoholiprosenttiseksi liemeksi. Tislaus tapahtuu joko pannutislaimella, joka säilyttää enemmän alkuperäisen raaka-aineen makua tisleeseen, tai kolonnitislaimella, jolla on helpompi tuottaa suuria määriä puhtaamman makuista alkoholia. 

Kuten kaikki alkoholi, myös rommi on tislauksen jälkeen kirkasta. Tumman värinsä ikäännytetyt rommit saavat nimenomaan tammitynnyristä. Kun kirkasta rommia aikoinaan kuljetettiin Karibialta Eurooppaan tammitynnyreihin säilöttynä, huomattiin pitkän merimatkan aikana sen värin tummentuneen ja maun parantuneen. Rommia ruvettiin systemaattisesti kypsyttämään tammitynnyreissä tämän huomion jälkeen. Lämpimän ja kostean ilmaston vuoksi alkoholi "kypsyy" Karibialla nopeammin kuin esimerkiksi Skotlannissa. 12 vuoden tulokset Skotlannin viileässä ilmastossa saadaan aikaiseksi Karibialla jo muutaman vuoden aikana. Toisaalta lämpimillä vyöhykkeillä tynnyristä saattaa haihtua vuoden aikana jopa 8 prosenttia alkoholista, joten monia kymmeniä vuosia vanhoja rommeja ei ole tästä syystä edes markkinoilla. 

Myös kirkkaita rommeja saatetaan kypsyttää tammitynnyrissä, jolloin kypsytyksen jälkeen kirkas väri palautetaan hiilien läpi suodattamalla. Esimerkiksi Bacardi käyttää hiiliensä valmistukseen salaista seosta trooppisista puulajeista ja kookoksen kuorista. Tällainen filtteröinti pehmentää rommin makua värin poiston lisäämiseksi. Suuri osa rommeista sekoitetaan eri ikäisistä tisleistä. Joukossa saattaa olla osittain kolonnitislattua ja osittain pannutislattua tislettä vivahteiden lisäämiseksi. Vähäisen lainsäädännön vuoksi myös erilaisten lisäaineiden käyttö on yleistä. Väriä saatetaan parannella karamellin tai rypälemehun avulla. Lainsäädäntö ei myöskään säätele pullosta löytyviä ikämerkintöjä. "12-vuotias" saattaa tarkoittaa sitä, että nuorin tisle on 12-vuotias (kuten viskipullon kyljestä löytyvä huomio), tisleiden keski-ikä voi olla 12 vuotta tai joukossa saattaa olla vain hippunen 12-vuotiasta tislettä. 

Erilaisten rommien kirjo on hyvin laaja. Osa sopii laadukkaaksi nautiskelujuomaksi esimerkiksi hyvän sikarin kanssa, toiset toimivat loistavasti cocktaileissa ja osan raakaa-makua ei selätä kuin cola-juoma. Rommi on kuitenkin nousemassa vähitellen samaan arvostukseen kuin hyvät skotlantilaiset single maltit, on vain osattava valita hyllystä oikea tuote oikeaan käyttötarkoitukseen. 

kuvan lähde

Rhum Agricole
Suoraan fermentoidusta sokeriruokomehusta valmistettu rommi. Tyyli on yleinen Karibian ranskankielisillä saarilla, kuten Martinique. 

Dark rum
Kuten sanottua, rommien maailmaa säätelevät hyvin vähäiset lait, eikä "tumma rommi" ole lain takaama määre. Nuoriakin rommeja voidaan värjätä hyvin tummiksi erilaisilla tekniikoilla, joten tumma väri ei välttämättä kerro rommin iästä yhtään mitään. 

Golden rum
Myöskään kultaiset rommit eivät välttämättä ole pitkään tammitynnyrissä ikäännytettyjä. Jos pullon kyljessä ei erikseen lue, että rommi on kypsytetty, kultainen väri saattaa olla peräisin karamellista tai muista väriaineista. 

Lue lisää rommin historiasta ja sen valmistuksesta esim täältä:
Rum & Cachaca
How is rum made?

Kirjahyllyllä: The Bar Chef

Frankie Solarik on Torontossa sijaitsevan Bar Chef -cocktailloungen omistaja ja pääbaarimestari. Hänen kirjansa The Bar Chef on kattava johdatus infuusioiden, kauden raaka-aineiden ja aistien maailmaan. 

350 sivuinen tiiliskivi on jaettu kahdeksaan kappaleeseen. Kolme ensimmäistä käsittelevät tekniikoita, raaka-aineita ja työvälineitä, joita kirjasta löytyvien reseptien valmistamiseen tarvitaan. Loput kappaleet on jaettu vuodenaikojen mukaan. Kevään juomat ovat kepeitä ja raikkaita, raaka-ainelistalta löytyy mm. sitruunaa, tilliä, fenkolia, erilaisia vermutteja ja aperitiiveja. Kesällä keskitytään erilaisiin puncheihin ja soureihin, jotka ovat omiaan takapihojen grillikesteihin tai allasbileisiin. Verigreippi, kurkku, vesimeloni, yrtit ja keveät mausteet ovat pääosassa. Syksyn saapuessa maut syvenevät. Lasiin kaadetaan bourbonia, konjakkia ja väkeviä viinejä, ja niiden seurana käytetään omenaa, karpaloa, päärynöitä ja kurpitsaa. Päivien lyhetessä ja talven saapuessa maut tiivistyvät entisestään: hedelmät ja marjat antavat tilaa vaahterasiirapille, kermalle, karamellille ja mausteille. 

Viimeinen kappale käsittelee alkoholittomien cocktailien kirjoa, johon on ilahduttavasti panostettu samalla pieteetillä kuin alkoholillisiinkin versioihin. Balsamic Fizz Punch, Rosemary Sour sekä Maple Flip osoittavat, ettei holittoman version välttämättä tarvitse olla se iänikuinen karpalomehu limellä tai holiton Mojito. 

Jokaisen vuodenajan kohdalta löytyy niin yksinkertaisempia juomia, kuin erillinen osio Bar Chefille tyypillisille "Modernist Cocktaileille", jotka lähestyvät tarjoilutavoillaan ja komponenttien määrällään enemmänkin fine dining -keittiötä kuin perus drinkkibaaria. Yllä oleva "Black Truffle" koostuu tryffelilumesta, kookosvaahdosta ja giniä, seljankukkaa ja kookosrommia yhdistävästä cocktailista. Yksinään osaset tuntuvat vajavaisilta, mutta kun jokaiseen siemaukseen yhdistetään vaahto ja lumi, syntyy yllättävä kokonaisuus ja harmonia. Tämä kirja on fiilistelijöille ja hifistelijöille, mutta kuka tahansa voi löytää sivuilta uusia mielenkiintoisia makuyhdistelmiä, joita hyödyntää omissa kokeiluissaan. Inspiroivaa!

Omasi voit ostaa vaikka täältä.

Lilla E - modernia cocktailia kaikille aisteille

Vuonna 2012 tyhjilleen jääneet Helsingin Poliisilaitoksen tilat Pikku Robertinkadulla heräsivät uudelleen henkiin elokuun puolivälissä, kun kaupungin tuorein hotelli avasi ovensa. Lilla Roberts on osa Small Luxury Hotels of the World -hotelliperhettä, ja sen tyylikäs Art Deco -henkinen sisustus todellakin tekee kunniaa tälle 1909 valmistuneelle rakennukselle, joka toimi alunperin Helsingin Energialaitoksena. 

Hotellin aulasta löytyy baari Lilla E, jossa kävimme kilistelemässä kesäloman alun kunniaksi pari viikkoa takaperin. Baaria luotsaa vakuuttava kaarti: Pekka Välitalo, joka on valittu muun muassa Pro Baarimestariksi ravintola-alan omassa Oscar-gaalassa. Turo Kotajärvi, keittiölähtöisin cocktaileihin erikoistunut herrasmies. Jarkko Issukka, lähes kaikki kilpailut baaripuolella voittanut savolainen. Sanna Tuomola, joka on hakenut inspiraatiota useiden vuosien reissulta maailman cocktail-pääkaupunkeihin kuten Sydney ja Lontoo. Tälle porukalle "”normaali” on tuntematonta ja pelkkä ”hyvä” ei riitä", kuten hotellin nettisivuilla kerrotaan. 

Mustavalkoinen shakkiruutulattia, ikkunoista tulviva luonnonvalo ja kaunis sisustus luovat oivat raamit modernin cocktailin näyttämölle. 

8 cocktailin lista on jaettu ilahduttavasti makuprofiilien mukaan kevyisiin, mietoihin, vahvoihin ja raskaisiin juomiin. Esimerkiksi viski-kirjallisuudesta tuttu tyyli helpottaa juomien valitsemista: vaihtoehtoja löytyy niin kevyeksi aperitiiviksi, makeaksi jälkiruokajuomaksi kuin vahvaksi digestiiviksikin. Cocktail-listan ei tarvitse olla Raamatun paksuinen, kun se on rakennettu näin hyvin. 

Suosituin juoma listalla lienee tällä hetkellä Liquorice&Lemon. Eikä syyttä: lasikuvun auetessa koko baarin täyttävä rosmariinisavun tuoksu ei jää keneltäkään huomaamatta. Viereisissä pöydissä supistaan: "Mikähän toi on? Näyttää aika hyvältä, taidan ottaa ton!" Havuista, kanervasta ja jäkälästä rakennetussa pesässä lepäilevä juoma on yllättävän raikas: sitruunan ja lakritsijuuren yhdistelmä on mukava kontrasti maanläheisen savun tuoksulle.  

Makuja listalle on haettu ympäri maailmaa: Rhubarb&Sumac juomassa käytetty sumakki on yleinen mauste Lähi-idän alueella. Tämä punertava jauhe tuo juomiin ja ruokiin sitruunaisen säväyksen. Insinöörin mukaan tämä cocktail maistui ihan mummon raparperimehulta, mikä oli ehdottomasti suuri kohteliaisuus!

Oma suosikkini oli piilotettu kuparisen päärynän syvyyksiin: Garam Masala & Apple. Mausteista, karamellista, omenaista. Täydellistä.

Tuttavallisemmin Norsuna tai Lillana tunnettu paikka on auki iltapäivä kolmesta puolille öin. Täällä on taatusti tarjolla jotain uniikkia kellonajasta riippumatta. Teki sitten mieli lasillista samppanjaa pienen syötävän kera - Katajasuolalla graavatusta lohesta valmistettu Smörrebröd näyttää ainakin huippuherkulliselta -, hyvää punaviiniä takkatulen ääressä lehteä lukiessa tai herkullista cocktailia juuri omaan makuun sovitettuna, tämä on varma paikka. 

How to do: Old Fashioned

Old Fashioned on amerikkalaisesta viskistä, sokerista, jäistä sulavasta vedestä ja bittereistä valmistettu juoma, jota itseasiassa alkujaan kutsuttiin Whiskey Cocktailiksi. 1800-luvun alussa tällaiset juomat olivat hyvin yleisiä ja suosittuja aamutuimaan silmien avaajana, ja ne tarkoiltiinkin usein ilman jäitä. 

1800-luvun loppupuolella yleistyneet uudentyyppiset liköörit ja alkoholit saivat baarimestarit kokeilemaan uusia versioita Whiskey Cocktailista. Tästä suivaantuneet, vanhantyylisestä juomasta pitäneet alkoivat tilaamaan suosikkiaan nimellä "Old Fashioned Whiskey Cocktail". Viimeistään kieltolain aikaan "Old Fashioned"-nimi vakiintui, kun laittoman ja huonolaatuisen viskin makua yritettiin peittää murskatuilla hedelmillä ja muilla lisäyksillä. Klassinen yhdistelmä viskiä, sokeria ja bittereita kuitenkin viehätti yleisöä enemmän kuin nämä uudet versiot. 

Old Fashioned on aika ajoin haipunut yleisön tietoisuudesta vodkan vallankumouksen ja diskoaikojen kiitäessä ohi, mutta missään vaiheessa se ei ole painunut kokonaan unholaan.  Baarimestarien kiinnostuttua kieltolain aikaisista resepteistä 2000-luvun aikana Old Fashioned on jälleen noussut suosioon. 

Monta vuosisataa vanhasta juomasta on tietenkin ehtinyt syntymään useita versioita. USAssa juoma valmistetaan usein murskaamalla appelsiini ja sitruunasiivuja sekä maraschino-kirsikoita lasin pohjalle ennen sokerin, alkoholin ja bittereiden lisäystä. Lontoolainen valmistapa saattaa kestää jopa 10 minuuttia: sokerisiirapin sijasta käytettävä sokeripala on ensin kasteltava bittereillä ja murskattava vesitilkan kanssa, jonka jälkeen viskiä ja jäitä lisätään vähitellen koko ajan hämmentäen. 

Itse valmistan Old Fashionedin seuraavalla tavalla:

4 cl bourbonia

1/2 cl sokerilientä (2 osaa sokeria, 1 osa vettä)

reilusta Angostura Aromatic Bitteriä

appelsiinin kuori

Sekoita tarjoilulasissa bourbon, sokeriliemi ja bitteri. Lisää 3-4 jääpalaa ja hämmennä:

Lisää jäitä sitä mukaan kun juomaan sulaa vettä. Hämmennä, kunnes juoma on mielestäsi tasapainossa: alkoholisuus on taittunut, makeus ja bitterisyys tuntuvat mutta eivät peitä viskin makua. Lisää tarvittaessa sokerilientä, jos juoma ei ole makuusi tarpeeksi makea. 

Purista pinnalle appelsiinin kuoresta eteeriset öljyt ja koristele juoma kuorella. Voit myös hämmentää juoman sekoituslasissa ja kaataa sen jäälohkareen kera tarjoilulasiin. 

Kyrö Distillery Company - ruistisleitä Pohjanmaalta

Monet parhaista ideoista saavat alkunsa saunasta. Niin tämäkin: vuonna 2012 kolme kaverusta Miika, Miko ja Mikko istuskelivat löylyissä ja maistelivat Miikan tuomaa ruisviskiä. Pojat ihmettelivät, miksi kukaan ei Suomessa valmistanut ruisviskiä, olihan kyseessä pohjoisen kansan kansallisvilja, jolla oli selvitty sodista ja köyhyydestä. Start up - yritysten parissa työskennellyt Mikko tarttui heti aiheeseen: miksei me oltaisi ensimmäiset? Pohjanmaalla maatalossa varttunut Miko muisteli lapsuudenkotinsa lähellä olevan Oltermannin meijerirakennuksen olevan tyhjillään. Se oli siinä. 

Ensin piti ottaa selvää, miten sitä viskiä oikein tehdään. Pojat soittivat Kallelle, biologille, joka oli viime vuodet kasvattanut levää ja pannut olutta. Tämän vanhempien autotallissa syntyivät ensimmäiset koe-erät, joita päästiin lupien saavuttua tislaamaan tutun tislaajan laitteistolla. 

Miika salakuljetti pullon 100% mallastetusta rukiista valmistettua white dogia Lontoon viskimessuille ja maistatti sitä alan asiantuntijoilla. Positiivinen palaute ja kollegoiden innostus uudesta tuotteesta patistivat jatkamaan. Kahden vuoden byrokratiaviidakon ja rapistuneen meijerirakennuksen kunnostuksen jälkeen tislauspannut kuumennettiin viimein ensimmäistä kertaa vuonna 2014.

Kyrönmaan osuusmeijerin vuonna 1908 rakennetut tilat olivat olleet viimeksi elintarvikekäytössä vuonna 2008. Täällä kehitettiin 1979 Oltermanni-juusto, jonka pakkauksessa kuva meijerirakennusta pitkään koristi. Meijeritoiminnan loputtua tilat olivat toimineet Kyrönmaan maatalousmuseo -osuuskunnan tiloina. Paikalliset säilyttivät kesäkäytössä olevia avoautojaan nykyisessä tynnyrikellarissa. Tislaamo ja sen tuoma julkisuus pienelle kylälle on otettu hyvällä mielellä vastaan, ja talkooavun saaminen ei ole ollut ongelma. Tislaamon poikien pitäessä "Kyrönmaan matkailun edistämiskeskus" -nimistä baaria Helsingin Malminrinteessä bussilastillinen kyröläisiä kurvasi paikalle juomaan drinkit oman kylänsä tuotteista ja ostamassa pullot Juurta Arkadiankadun alkosta, kun sitä ei vielä oman kylän putiikista saanut. 

Kyrönmaan matkailun edistämiskeskus toimii nykyisin tislaamon tiloissa Isossa Kyrössä. Kesäisin joka lauantai ovensa avaava kuppila tarjoaa päivällä brunssia ja iltaisin nestemäisiä herkkuja. Ravintola-sali on myös varattavissa tilaisuuksia varten, tilaa riittää 50 hengelle istuvalle illalliselle ja jopa 100 hengelle cocktail-tarjoiluna. Ruuat tulevat Juurella-ravintolasta, joka käyttää pohjanmaalaisia raaka-aineita herkkujensa loihtimiseen. 

Lauantaisin järjestetään myös tislaamokierroksia, joilla pääsee tutustumaan tislaamon toimintaan, laitteistoon ja historiaan. Kierroksen voi varata myös omalle porukalle erikseen muullekin ajankohdalle, kunhan vain ilmoittaa tulostaan etukäteen. 

Tislaamossa valmistetaan sekä ruispohjaista giniä, että ruisviskiä, joka tosin valmistuu vasta vuonna 2017 lainsäädännön vaatiman 3 vuoden tynnyrikypsytyksen vuoksi. Ensimmäiset viitteet white dogin kypsymisestä maistaa jo noin 4 kuukautta tammitynnyrissä viettäneestä Versosta. Juuri on saman perheen nuorin vesa, kypsyttämätön ruistisle, joka on luonteeltaan rasavilli kuin Vaahteramäen Eemeli ikään. 

Kyrö Distillery Company tarjoaa myös uusille tislaamoille yleisiä tynnyrinosto-oikeuksia: ostamalla joko 30 tai 60 litran tynnyrin pääset 2 kertaa vuodessa seuraamaan tisleesi kehittymistä Tynnyrinomistajien juhlassa. Hintaan kuuluu itse tisle, tynnyröinti, varastointi, pullotus, sekä etiketöinti. Tynnyriin voi valita giniä tai ruistislettä, josta kolmessa vuodessa syntyy viskiä.

Olen itse päässyt vierailemaan tislaamolla useaan kertaan kiitos Kyrö Academyn, johon minut valittiin 8 muun baarimestarin kera tänä vuonna. Academy on vuoden kestävä koulutus, jonka tiimoilta olemme päässeet tislaamaan omaa giniä, tutustumaan villiyrtteihin, brändäykseen ja hiomaan esiintymistaitojamme. Joka kerta tislaamolla käydessäni opin jotain uutta, joten voin lämpimästä suositella retkeä Pohjanmaalle. 

Tämän viikon lauantaina 25.7. Perttilän sillalla aivan tislaamon kupeessa järjestetään savutaideteos Forza Rosa Fluff, ja Isossa Kyrössä vietettävien Sirpistä Puimuriin -messujen kunniaksi tislaamokierrokselle pääsee lauantaina ja sunnuntaina puolen tunnin välein. Jos viikonlopun ohjelma on siis vielä auki niin Pohjanmaalla tapahtuu vaikka mitä! ; )

Kyrö Distillery Company

Oltermannintie 6

FI-61500 Isokyrö

Klassikko: Ravintola Savoy

Vuonna 1937 auennut Ravintola Savoy syntyi juuri kieltolain ikeestä päässeeseen kaksikymppiseen Suomeen, jossa oli taas lupa nautiskella ja huvitella. Uutuuttaan hohtavat neljä pikahissiä kiidättivät asiakkaat Helsingin kattojen ylle nautiskelemaan Aino ja Alvar Aallon suunnittelemasta tilasta, jota koristivat Artekin kalusteet ja Dora Jungin tekstiilit. Ranskalaishenkinen keittiö sai kansallishenkisen hurmoksen valtaaman kotimaan innoittamana käsittelyynsä uusia raaka-aineita pallaksesta riekkoon. 

Kohta kahdeksankympin kypsään ikään ehtinyt ravintola on nähnyt lukuisia ravintoloitsijoita ja vaativia asiakkaita Mannerheimista kansainvälisiin diplomaatteihin. Savoy on kuitenkin aina säilyttänyt tasapainonsa klassisen ranskalaisen keittiön, kotimaisten raaka-aineiden ja tuoreiden tekniikoiden välillä muuttumatta museomaiseksi. 

Juhlistimme avomieheni pyöreitä vuosia illallisella Savoyn terassilla. Ravintolan omasta kattopuutarhasta inspiraationsa saanut Garden menu valikoitui illan teemaksi, kylkeen viinipaketti pienillä kaadoilla - jotka nekin olivat kyllä varsin runsaat. 

Katetulta terassilta on hulppeat näköalat Esplanadin puistoon. Samppanja oli kylmää ja paahteista, palvelu yllättävän mutkatonta. Vaikka tarjoiluhenkilökunta olikin täyspukuihin sonnustautunut, servetti vaihdettiin tuoreeseen aina pöydästä poistuttua ja aterimet katettiin huolellisesti kaikkien etikettisääntöjen mukaan, ei tunnelma ollut missään vaiheessa pönöttävä. Päin vastoin, hymy oli herkässä niin asiakkailla kuin tarjoilijoillakin ja he tuntuivat olevan aidosti läsnä ja välittävän todella asiakkaiden viihtyisyydestä. 

Lämpimät sämpylät ja mallasleipä kuohkean voin kera nostivat hymyn korviin. Se tunne, kun ravintolassa murrat leivän ja lämmin höyry nousee nenään on vain jotain parasta. Olisin ollut tyytyväinen jo ennen ensimmäistä ruokalajia, mutta jotain vielä parempaa oli luvassa. 

Keittiön tervehdysten jälkeen eteemme kannettiin ensimmäinen varsinainen ruokalaji: Porotartaria, kanttarelleja ja lehtipersiljapestoa. Sitä kun olisi saanut ison kulhollisen niin olisin ollut taivaassa! Itsetehty pesto oli kirkkaanvihreää ja pursui makua, purppuraiset ketunleivät toivat kielelle mukavaa pippurisuutta, poronliha oli niin hyvin leikattu että se suli suuhun, ja kanttarellit sekä tryffelisiivut kruunasivat koko komeuden. Vau! Kylkeen kaadettu maanläheinen pinot noir istui palettiin täydellisesti ja nosti annoksen ihan uudelle tasolle. Oikeasti viini, joka oli osa annosta. Olimme ihan häkellyksissämme, onko näin hyvää olemassakaan?

Väliruokana herkuteltiin paahdetulla siialla. Rapea pinta, täydellisen kuohkea beurre blanc, kirpsakka vinegretti saksankirvelistä ja saksalaista rieslingiä lasiin. Ei huono! 

Ennen pääruokaa suut raikastettiin fresnerillä: cocktaillasiin oli päätynyt verigreippisorbettia, seljankukkahyytelöä ja koko komeus aateloitiin kotimaisella Lehtikuohujuomalla. Sopivan virkistävää ja kirpeää.

Suussasulava Wagyu-härän kuve oli saanut pintaansa ihanat grillausjäljet, kylkeensä ankanmaksalla maustettua punaviinikastiketta ja kaverikseen erilaisia juureksia. Oman puutarhan lipstikalla oli maustettu pehmeä majoneesi, ja tuoreet lehdet toivat ihania yrttisen suolaisia pirskahduksia annokseen. Chateauneuf du Pape sinetöi paketin. 

Tässä vaiheessa olimme jo niin täynnä että oli pakko vähän jaloitella. Pääsimme kurkistamaan ravintolan kattopuutarhaan, jossa kasvaa yli 40 erilaista yrttiä ja kasvia. Tarjoilija kehotteli maistamaan ja haistamaan, kaikkea sai kokeilla! Oli oliiviyrttiä, ketunleipää, basilikaa ja minttua jos jonkinmoista, lajeja joista en ollut ikinä kuullutkaan.  Baarimestarin pää surrasi ideoista kierroksen jälkeen, tai ehkä ne olivat katolla asustavat mehiläiset jotka pitivät pörinää. Juustojen kera olisi ollut tarjolla oman tarhan hunajakennoa, mutta mekko ei antanut myöten. Seuraavalla kerralla!

Hetken hengähdyksen jälkeen oli aika jatkaa kohti jälkiruokaa. Ja niitähän oli monta! Esijälkiruokana herkuteltiin mangolla ja passionhedelmällä. 

Varsinaisena jälkiruokana herkuttelimme vanilja-ruususavariinilla, mansikoilla ja ternimaitojäätelöllä. Italialainen kupliva Brachetto toi mukavaa pirskahtelevuutta ja raikkautta täyteläiseen ja makeaan jälkiruokaan. Ja ne mansikat! Nam. 

Kahvit ja avecit jäivät tällä kertaa välistä, mutta kärrystä olisi kyllä löytynyt jos jonkinlaisia herkkuja. Laskun kylkeen tuotiin vielä viimeiset pienet makeat maitosuklaatryffelit. Olin niin täynnä että melkein meinasin jättää omani lautaselle mutta suuhunhan se kuitenkin päätyi ja onneksi niin, oli herkkua. 

Savoy on tänä kesänä ottanut osan terassistaan niin sanotuksi Samppanja Terassiksi, jolle pääsee kaikkina aukioloaikoina nautiskelemaan näköaloista kahvin, kuplivan ja pikkunaposteltavien kera. Jos siis täysi illallinen ei houkuta mutta Savoyn klassinen tunnelma kiinnostaa, tämä on loistava vaihtoehto. Suosittelen lämpimästi!

Ravintola Savoy

Eteläesplanadi 14, 00130 Helsinki

lounas ma-pe 11:30-15

illallinen ma-la 18-24

samppanjaterassi ma-la 11:30-24