Kyrö Distillery Company - ruistisleitä Pohjanmaalta

Monet parhaista ideoista saavat alkunsa saunasta. Niin tämäkin: vuonna 2012 kolme kaverusta Miika, Miko ja Mikko istuskelivat löylyissä ja maistelivat Miikan tuomaa ruisviskiä. Pojat ihmettelivät, miksi kukaan ei Suomessa valmistanut ruisviskiä, olihan kyseessä pohjoisen kansan kansallisvilja, jolla oli selvitty sodista ja köyhyydestä. Start up - yritysten parissa työskennellyt Mikko tarttui heti aiheeseen: miksei me oltaisi ensimmäiset? Pohjanmaalla maatalossa varttunut Miko muisteli lapsuudenkotinsa lähellä olevan Oltermannin meijerirakennuksen olevan tyhjillään. Se oli siinä. 

Ensin piti ottaa selvää, miten sitä viskiä oikein tehdään. Pojat soittivat Kallelle, biologille, joka oli viime vuodet kasvattanut levää ja pannut olutta. Tämän vanhempien autotallissa syntyivät ensimmäiset koe-erät, joita päästiin lupien saavuttua tislaamaan tutun tislaajan laitteistolla. 

Miika salakuljetti pullon 100% mallastetusta rukiista valmistettua white dogia Lontoon viskimessuille ja maistatti sitä alan asiantuntijoilla. Positiivinen palaute ja kollegoiden innostus uudesta tuotteesta patistivat jatkamaan. Kahden vuoden byrokratiaviidakon ja rapistuneen meijerirakennuksen kunnostuksen jälkeen tislauspannut kuumennettiin viimein ensimmäistä kertaa vuonna 2014.

Kyrönmaan osuusmeijerin vuonna 1908 rakennetut tilat olivat olleet viimeksi elintarvikekäytössä vuonna 2008. Täällä kehitettiin 1979 Oltermanni-juusto, jonka pakkauksessa kuva meijerirakennusta pitkään koristi. Meijeritoiminnan loputtua tilat olivat toimineet Kyrönmaan maatalousmuseo -osuuskunnan tiloina. Paikalliset säilyttivät kesäkäytössä olevia avoautojaan nykyisessä tynnyrikellarissa. Tislaamo ja sen tuoma julkisuus pienelle kylälle on otettu hyvällä mielellä vastaan, ja talkooavun saaminen ei ole ollut ongelma. Tislaamon poikien pitäessä "Kyrönmaan matkailun edistämiskeskus" -nimistä baaria Helsingin Malminrinteessä bussilastillinen kyröläisiä kurvasi paikalle juomaan drinkit oman kylänsä tuotteista ja ostamassa pullot Juurta Arkadiankadun alkosta, kun sitä ei vielä oman kylän putiikista saanut. 

Kyrönmaan matkailun edistämiskeskus toimii nykyisin tislaamon tiloissa Isossa Kyrössä. Kesäisin joka lauantai ovensa avaava kuppila tarjoaa päivällä brunssia ja iltaisin nestemäisiä herkkuja. Ravintola-sali on myös varattavissa tilaisuuksia varten, tilaa riittää 50 hengelle istuvalle illalliselle ja jopa 100 hengelle cocktail-tarjoiluna. Ruuat tulevat Juurella-ravintolasta, joka käyttää pohjanmaalaisia raaka-aineita herkkujensa loihtimiseen. 

Lauantaisin järjestetään myös tislaamokierroksia, joilla pääsee tutustumaan tislaamon toimintaan, laitteistoon ja historiaan. Kierroksen voi varata myös omalle porukalle erikseen muullekin ajankohdalle, kunhan vain ilmoittaa tulostaan etukäteen. 

Tislaamossa valmistetaan sekä ruispohjaista giniä, että ruisviskiä, joka tosin valmistuu vasta vuonna 2017 lainsäädännön vaatiman 3 vuoden tynnyrikypsytyksen vuoksi. Ensimmäiset viitteet white dogin kypsymisestä maistaa jo noin 4 kuukautta tammitynnyrissä viettäneestä Versosta. Juuri on saman perheen nuorin vesa, kypsyttämätön ruistisle, joka on luonteeltaan rasavilli kuin Vaahteramäen Eemeli ikään. 

Kyrö Distillery Company tarjoaa myös uusille tislaamoille yleisiä tynnyrinosto-oikeuksia: ostamalla joko 30 tai 60 litran tynnyrin pääset 2 kertaa vuodessa seuraamaan tisleesi kehittymistä Tynnyrinomistajien juhlassa. Hintaan kuuluu itse tisle, tynnyröinti, varastointi, pullotus, sekä etiketöinti. Tynnyriin voi valita giniä tai ruistislettä, josta kolmessa vuodessa syntyy viskiä.

Olen itse päässyt vierailemaan tislaamolla useaan kertaan kiitos Kyrö Academyn, johon minut valittiin 8 muun baarimestarin kera tänä vuonna. Academy on vuoden kestävä koulutus, jonka tiimoilta olemme päässeet tislaamaan omaa giniä, tutustumaan villiyrtteihin, brändäykseen ja hiomaan esiintymistaitojamme. Joka kerta tislaamolla käydessäni opin jotain uutta, joten voin lämpimästä suositella retkeä Pohjanmaalle. 

Tämän viikon lauantaina 25.7. Perttilän sillalla aivan tislaamon kupeessa järjestetään savutaideteos Forza Rosa Fluff, ja Isossa Kyrössä vietettävien Sirpistä Puimuriin -messujen kunniaksi tislaamokierrokselle pääsee lauantaina ja sunnuntaina puolen tunnin välein. Jos viikonlopun ohjelma on siis vielä auki niin Pohjanmaalla tapahtuu vaikka mitä! ; )

Kyrö Distillery Company

Oltermannintie 6

FI-61500 Isokyrö

Klassikko: Ravintola Savoy

Vuonna 1937 auennut Ravintola Savoy syntyi juuri kieltolain ikeestä päässeeseen kaksikymppiseen Suomeen, jossa oli taas lupa nautiskella ja huvitella. Uutuuttaan hohtavat neljä pikahissiä kiidättivät asiakkaat Helsingin kattojen ylle nautiskelemaan Aino ja Alvar Aallon suunnittelemasta tilasta, jota koristivat Artekin kalusteet ja Dora Jungin tekstiilit. Ranskalaishenkinen keittiö sai kansallishenkisen hurmoksen valtaaman kotimaan innoittamana käsittelyynsä uusia raaka-aineita pallaksesta riekkoon. 

Kohta kahdeksankympin kypsään ikään ehtinyt ravintola on nähnyt lukuisia ravintoloitsijoita ja vaativia asiakkaita Mannerheimista kansainvälisiin diplomaatteihin. Savoy on kuitenkin aina säilyttänyt tasapainonsa klassisen ranskalaisen keittiön, kotimaisten raaka-aineiden ja tuoreiden tekniikoiden välillä muuttumatta museomaiseksi. 

Juhlistimme avomieheni pyöreitä vuosia illallisella Savoyn terassilla. Ravintolan omasta kattopuutarhasta inspiraationsa saanut Garden menu valikoitui illan teemaksi, kylkeen viinipaketti pienillä kaadoilla - jotka nekin olivat kyllä varsin runsaat. 

Katetulta terassilta on hulppeat näköalat Esplanadin puistoon. Samppanja oli kylmää ja paahteista, palvelu yllättävän mutkatonta. Vaikka tarjoiluhenkilökunta olikin täyspukuihin sonnustautunut, servetti vaihdettiin tuoreeseen aina pöydästä poistuttua ja aterimet katettiin huolellisesti kaikkien etikettisääntöjen mukaan, ei tunnelma ollut missään vaiheessa pönöttävä. Päin vastoin, hymy oli herkässä niin asiakkailla kuin tarjoilijoillakin ja he tuntuivat olevan aidosti läsnä ja välittävän todella asiakkaiden viihtyisyydestä. 

Lämpimät sämpylät ja mallasleipä kuohkean voin kera nostivat hymyn korviin. Se tunne, kun ravintolassa murrat leivän ja lämmin höyry nousee nenään on vain jotain parasta. Olisin ollut tyytyväinen jo ennen ensimmäistä ruokalajia, mutta jotain vielä parempaa oli luvassa. 

Keittiön tervehdysten jälkeen eteemme kannettiin ensimmäinen varsinainen ruokalaji: Porotartaria, kanttarelleja ja lehtipersiljapestoa. Sitä kun olisi saanut ison kulhollisen niin olisin ollut taivaassa! Itsetehty pesto oli kirkkaanvihreää ja pursui makua, purppuraiset ketunleivät toivat kielelle mukavaa pippurisuutta, poronliha oli niin hyvin leikattu että se suli suuhun, ja kanttarellit sekä tryffelisiivut kruunasivat koko komeuden. Vau! Kylkeen kaadettu maanläheinen pinot noir istui palettiin täydellisesti ja nosti annoksen ihan uudelle tasolle. Oikeasti viini, joka oli osa annosta. Olimme ihan häkellyksissämme, onko näin hyvää olemassakaan?

Väliruokana herkuteltiin paahdetulla siialla. Rapea pinta, täydellisen kuohkea beurre blanc, kirpsakka vinegretti saksankirvelistä ja saksalaista rieslingiä lasiin. Ei huono! 

Ennen pääruokaa suut raikastettiin fresnerillä: cocktaillasiin oli päätynyt verigreippisorbettia, seljankukkahyytelöä ja koko komeus aateloitiin kotimaisella Lehtikuohujuomalla. Sopivan virkistävää ja kirpeää.

Suussasulava Wagyu-härän kuve oli saanut pintaansa ihanat grillausjäljet, kylkeensä ankanmaksalla maustettua punaviinikastiketta ja kaverikseen erilaisia juureksia. Oman puutarhan lipstikalla oli maustettu pehmeä majoneesi, ja tuoreet lehdet toivat ihania yrttisen suolaisia pirskahduksia annokseen. Chateauneuf du Pape sinetöi paketin. 

Tässä vaiheessa olimme jo niin täynnä että oli pakko vähän jaloitella. Pääsimme kurkistamaan ravintolan kattopuutarhaan, jossa kasvaa yli 40 erilaista yrttiä ja kasvia. Tarjoilija kehotteli maistamaan ja haistamaan, kaikkea sai kokeilla! Oli oliiviyrttiä, ketunleipää, basilikaa ja minttua jos jonkinmoista, lajeja joista en ollut ikinä kuullutkaan.  Baarimestarin pää surrasi ideoista kierroksen jälkeen, tai ehkä ne olivat katolla asustavat mehiläiset jotka pitivät pörinää. Juustojen kera olisi ollut tarjolla oman tarhan hunajakennoa, mutta mekko ei antanut myöten. Seuraavalla kerralla!

Hetken hengähdyksen jälkeen oli aika jatkaa kohti jälkiruokaa. Ja niitähän oli monta! Esijälkiruokana herkuteltiin mangolla ja passionhedelmällä. 

Varsinaisena jälkiruokana herkuttelimme vanilja-ruususavariinilla, mansikoilla ja ternimaitojäätelöllä. Italialainen kupliva Brachetto toi mukavaa pirskahtelevuutta ja raikkautta täyteläiseen ja makeaan jälkiruokaan. Ja ne mansikat! Nam. 

Kahvit ja avecit jäivät tällä kertaa välistä, mutta kärrystä olisi kyllä löytynyt jos jonkinlaisia herkkuja. Laskun kylkeen tuotiin vielä viimeiset pienet makeat maitosuklaatryffelit. Olin niin täynnä että melkein meinasin jättää omani lautaselle mutta suuhunhan se kuitenkin päätyi ja onneksi niin, oli herkkua. 

Savoy on tänä kesänä ottanut osan terassistaan niin sanotuksi Samppanja Terassiksi, jolle pääsee kaikkina aukioloaikoina nautiskelemaan näköaloista kahvin, kuplivan ja pikkunaposteltavien kera. Jos siis täysi illallinen ei houkuta mutta Savoyn klassinen tunnelma kiinnostaa, tämä on loistava vaihtoehto. Suosittelen lämpimästi!

Ravintola Savoy

Eteläesplanadi 14, 00130 Helsinki

lounas ma-pe 11:30-15

illallinen ma-la 18-24

samppanjaterassi ma-la 11:30-24

How to do: Whiskey sour

"When life gives you lemons, make whiskey sours" - W. C. Fields (1880-1946)

Difford's Guide

Sour-juomien perhe on laaja ja äänekäs. Sitruksen hapokkuudesta, sokerin makeudesta ja alkoholin aromikkuudesta syntyy ravistettuna yksinkertaisen herkullinen yhdistelmä, joka on aina varma valinta. 

Sourit nimetään perusalkoholinsa mukaan: Gin Sourissa on giniä, Vodka Sourissa vodkaa, Whiskey Sourissa viskiä. Käytetyimmät sitrushedelmät näissä juomissa ovat sitruuna ja lime. Karkeasti voisi jakaa pohjoisella pallonpuoliskolla valmistetut alkoholit (mm. konjakki, viski, calvados, gini) sitruunan kaveriksi ja eteläisen pallonpuoliskon juomat (tequila, rommi, cachaca, pisco jne) limen ystäviksi. Käyttämällä erilaisia sitrushedelmiä saa kuitenkin hurjasti variaatiota näihin yksinkertaisiin juomiin. Kukaan ei ole kieltänyt ravistamasta Calvados souria limemehun kera tai käyttämässä verigreipin mehua Tequila Souriin.

Sokeriliemi on helppo makeutusaine tällaisiin juomiin, koska se sekoittuu alkoholiin ja sitrusmehuun helpommin kuin kuiva sokeri. Sokerilientä saa valmiina suuremmista marketeista sekä Alkosta, mutta sen valmistaminen on niin helppoa, että on melko turha maksaa 4€ pienestä pullosta kun samalla hinnalla saat 4 litraa itsetehtyä, hyvin säilyvää sokerilientä. 

Sokeriliemi

2 osaa erikoishienoa sokeria 

1 osa vettä 

Kuumenna vesi kiehuvaksi kattilassa, lisää sokeri, sekoita hyvin ja anna pulpahtaa.  Nosta kattila levyltä ja sekoita kunnes sokeri on liennut ja seos on läpinäkyvää. Jäähdytä ja pullota steriloituihin pulloihin (tässä ohje sterilointiin), säilytä viileässä. 

En osaa antaa tarkkaa säilymisaikaa sokeriliemelle, sitä kuluu baarissa niin paljon ettei se kerkeä menemään huonoksi, mutta puhtaita välineitä käyttämällä varmistat hyvän säilyvyyden. Sokerilientä voi tehdä kerralla isomman satsin tai sitten vain pienen pullon, jos tuntuu ettei sitä tule käytettyä kovin usein. 

Voit myös kokeilla erilaisia sokereita, kuten ruokosokeria, demereraa tai intiaanisokeria. 

Sourit voi valmistaa joko yksinkertaisemmalla kaavalla sitruksesta, sokerista ja alkoholista, jolloin lopputulos on raikkaan kirpeä. Toinen vaihtoehto on baareissa tällä hetkellä suosittu versio, joka saa vaahtomaisen koostumuksensa kananmunanvalkuaisesta. Tuore kananmuna kuulostaa juomassa ehkä kummalliselta, mutta toisaalta käytetäänhän sitä majoneesiinkin, joten miksikäs ei. Valkuaisen lisääminen ei tee drinkistäsi munakkaan makuista, vaan tuo juomaan silkkisen tekstuurin, sitoo makuja yhteen ja pehmentää kirpeyttä. Kokeile molempia tyylejä ja valitse suosikkisi!

Avomieheni kysyi joskus, miksi niitä juomia pitää ravistaa niin hiton kovaa. Vertasin ravistusta salaatinkastikkeen valmistukseen: jos sekoitat keskenään öljyä, etikkaa ja suolaa ja vain huljuttelet niitä kulhossa, ainesosat eivät sekoitu keskenään. Jos taas sekoitat niitä voimakkaasti, syntyy emulsio ja tasainen kastike. Sama pätee ravistukseen. Pistä siis hauikset töihin äläkä vain huljuttele shakeria edestakaisin : )

Whiskey sour

4 cl Bourbon viskiä

2 cl sitruunamehua

1 cl sokerilientä

3 tippaa Angostura Bitteriä

appelsiininkuorta koristeeksi

Mittaa ainekset shakeriin, lisää reilusti jäitä ja ravista voimakkaasti. Tuplasiivilöi esimerkiksi teesiivilän läpi jäähdytettyyn cocktail-lasiin - näin juomaan ei jää ravistuksessa syntyviä jäähileitä. Voit myös tarjoilla juoman jäillä on the rocks -lasista tai hillopurkista. Koristele appelsiininkuorella. 

Whiskey sour valkuaisella

4cl Bourbon viskiä

2,5cl sitruunamehua 

(valkuainen sitoo hapokkuutta joten sitruunamehua kannattaa käyttää vähän enemmän)

1cl sokerilientä

3 tippaa Angostura Bitteriä

1 tuore kananmunanvalkuainen

Sekoita ainekset shakerin suuremmassa osassa. Vaahdota sauvasekoittimella tai kuivaravista: sulje shaker ilman jäitä ja ravista voimakkaasti. Avaa shaker, lisää jäät ja ravista kylmäksi. 

Siivilöi jäillä täytettyyn on the rocks -lasiin. Purista pinnalle appelsiinin kuoresta aromaattisia öljyjä. Helpoiten onnistut tässä leikkaamalla kuorimaveitsellä palan appelsiininkuorta ja puristamalla sitä sormiesi välissä kohdistaen kuoren ulkopinnan juoman päälle. Koristele juoma appelsiinin kuorella. 

Nauti vastuullisesti! ; )

Baarikaapilla: Bourbon

Bourbonia amerikkalaisempaa juomaa saa hakea. Sen juuret kietoutuvat tiiviisti yhteen USAn alkuaskeleisiin niin taloudellisesti, poliittisesti kuin sosiaalisestikin. 

Bourbon valmistetaan pääasiassa maissista. Siirtomaa-aikaan 1700-luvulla tämä vilja oli Euroopassa hyvin tuntematon, mutta Pohjois-Amerikan alkuasukkaat olivat viljelleet sitä jo aikojen alusta lähtien. Euroopasta tulleille siirtolaisille se olikin korkean tärkkelyspitoisuutensa vuoksi helppo valinta niin oluenpanoon kuin tislaukseen. 

Tämän tisleen valmistaminen aloitetaan viljojen murskaamisella ja veteen sekoittamisella. Ensimmäiseksi otetaan käsittelyyn maissi: sitä on oltava seoksesta 51-79%. Maissi kuumennetaan, jolloin amylaasi-niminen entsyymi alkaa pilkkoa viljassa olevaa tärkkelystä sokeriksi. Ruis lisätään seokseen seuraavaksi, se tuo mausteisuutta ja pippurisuutta. Makeutta ja pehmeyttä antava vehnä lisätään ennen mallastettua ohraa. Mallastettussa ohrassa on viljoista korkein pitoisuus amylaasia, joten sen käyttö on tärkeää, jotta kaikki tärkkelys saadaan hiivan käyttöön sokeriksi. 

Tämä vierteeksi kutsuttu sokerinen liemi pumpataan käymisastioihin. Muualla maailmassa viljan jyvät ja muu kiinteä aines siivilöidään seoksesta tässä vaiheessa, mutta bourbonia valmistettaessa se kulkee mukana aina tislauspannuun asti. Myös hiivan kanssa lisättävä "sour mash" on uniikki lisä amerikkalaiseen bourboniin. Tämä edellisestä tislauksesta ylijäänyt kiintoaines tuo nimensä mukaisesti happamuutta seokseen. Happamampi vierre takaa hiivalle paremman ympäristön alkoholin tuottamiseen, koska sen ei tarvitse taistella elintilasta bakteerien kanssa. 

Kun hiiva on käyttänyt kaiken vierteen sokerin alkoholiksi, seos on noin 8% vahvuinen, oluenkaltainen liemi. Bourbon tislataan usein kahteen kertaan, ensin kolonnitislausmenetelmällä ja sen jälkeen pannutislaamalla - näistä tislauspannuista tarkempaa tietoa tulevaisuudessa. Tuloksena on noin 63-70% kirkas alkoholi, jota kutsutaan usein nimellä "white dog". 

Yksi bourbonin omaleimaisimmista piirteistä syntyy tynnyröintivaiheessa. Lain mukaan "white dog" on laimennettava korkeintaan 62,5 prosenttiseksi ja kypsytettävä uusissa tammitynnyreissä, joiden sisäpinta on poltettu. Aikoinaan tynnyrintekijät onnistuivat lobbaamaan poliitikot hyväksymään tämän lain, jotta heidän elinkeinonsa säilyisi jatkuvana. Käytetyn tammen ei kuitenkaan tarvitse olla maultaan vaniljaisempaa amerikkalaista valkotammea, vaikkakin sen käyttö on hyvin yleistä. Tynnyrin sisäpinnan polttaminen karamellisoi tammessa olevat sokerit ja tuo esiin vahvoja vaniljan, eksoottisten hedelmien, kookoksen sekä karamellin aromeja. Hiiltynyt pinta antaa myös bourbonille tyypillisen meripihkaisen värin.

Kypsytyksen jälkeen bourbon laimennetaan pullotusvahtuuteen, joka on yleisimmin noin 40%alc. Valmis tuote sekoitetaan usein jopa 150 eri tynnyristä tasalaatuisuuden varmistamiseksi. Kylmäsiivilöinti on myös hyvin yleinen tapa viimeistellä amerikkalainen viski. Tämä menetelmä poistaa viskistä pitkiä proteiiniketjuja, joka jäähtyessään muuttuvat nestemäisistä kiinteiksi ja aiheuttavat näin viskin samenemista. Jotkin tislaamot ovat sitä mieltä että tämä "chill filter" -menetelmä laimentaa suutuntumaa ja makua, joten etiketissä saattaa lukea "non chill filtered" korostamassa tämän menetelmän poisjättämistä. 

Bourbon whiskey

USAssa valmistettu viski, jonka täytyy sisältää vähintään 51% maissia. Jos pullossa lukee "blend" tai "blended", viskiin on saatettu lisätä maku- tai väriaineita tai neutraalia alkoholia niin, että kuitenkin vähintään 51% on "straight bourbon whiskeyä". Bourbonilla ei ole ikämääräyksiä kypsytyksen suhteen, riittää että neutraali tisle tynnyröidään, oli se sitten 1 minuutin tai kolmen vuoden ajaksi. 

Straight bourbon whiskey

USAlainen maissiviski, joka kypsyy vähintään 2 vuotta uusissa, sisäpinnaltaan poltetuissa tynnyreissä. Alle neljävuotiaan viskin ikä täytyy ilmoittaa etiketissä. Ei saa sisältää lisättyjä maku- tai väriaineita.

Kentucky Bourbon

Bourbonia saa valmistaa kaikkailla USAssa, mutta ainoastaan Kentuckyssa valmistetun viskin etikettiin saa kirjata osavaltion, jossa viski tehdään. 

Parhaat putiikit: The Ounce

The Ounce on minulle ykköskohde silloin kun tarvitsen cocktailia varten persoonallisen teelaadun tai talvi-iltaan vain kuuman kupposen sormia lämmittämään. 

Sateettomana päivänä viikon tee katetaan putiikin eteen ohikulkijoille maisteltavaksi. 

1800-luvun viktoriaanisesti ilmapiiristä inspiraationsa ammentava teepuoti nostattaa aina hymyn huulille. Täällä on todella uniikki tunnelma ja mielettömän hyvä palvelu. Olen itse vieraillut vain Fredrikinkadun myymälässä, toinen putiikki sijaitsee Iso Robertinkadulla. 

Nimensä mukaisesti ja vanhoja englantilaisia teeperinteitä kunnioittaen The Ouncessa tee myydään unsseittain eli 28g erissä. Teetä tuntuu tulevan putiikkiin maailman joka nurkasta. Valikoima kattaa niin Kiinan, Japanin kuin Etelä-Afrikankin, ja Saksasta toimitetaan uniikkeja herkkuja juuri The Ouncelle tehtynä. 

Putiikissa on myös myynnissä erilaisia teehen liittyviä tarvikkeita pannuista sihteihin ja kuppeihin. Nettikaupan ansiosta tuotteet ovat saatavilla niillekin, jotka eivät Helsinkiin pääse asioimaan. Liikkeen olohuonemaiseen takatilaan on mukava istahtaa nauttimaan kupponen teetä ja unohtaa kaupungin häly seesteisessä ilmapiirissä. 

Klassisella mustekynällä tekstatuista pusseista tulvahtaa mieletön tuoksu. Tällä kertaa mukaan tarttui "Teelordi"-niminen Earl Grey erästä savustettua cocktailia varten sekä hedelmillä maustettu "Safari"-roobois kotiin jääteeksi helteelle helpottamaan. 

The Ounce

Fredrikinkatu 55 ja Iso Robertinkatu 17-19

Putiikin Facebook-sivu