Vuonna 1937 auennut Ravintola Savoy syntyi juuri kieltolain ikeestä päässeeseen kaksikymppiseen Suomeen, jossa oli taas lupa nautiskella ja huvitella. Uutuuttaan hohtavat neljä pikahissiä kiidättivät asiakkaat Helsingin kattojen ylle nautiskelemaan Aino ja Alvar Aallon suunnittelemasta tilasta, jota koristivat Artekin kalusteet ja Dora Jungin tekstiilit. Ranskalaishenkinen keittiö sai kansallishenkisen hurmoksen valtaaman kotimaan innoittamana käsittelyynsä uusia raaka-aineita pallaksesta riekkoon.
Kohta kahdeksankympin kypsään ikään ehtinyt ravintola on nähnyt lukuisia ravintoloitsijoita ja vaativia asiakkaita Mannerheimista kansainvälisiin diplomaatteihin. Savoy on kuitenkin aina säilyttänyt tasapainonsa klassisen ranskalaisen keittiön, kotimaisten raaka-aineiden ja tuoreiden tekniikoiden välillä muuttumatta museomaiseksi.
Juhlistimme avomieheni pyöreitä vuosia illallisella Savoyn terassilla. Ravintolan omasta kattopuutarhasta inspiraationsa saanut Garden menu valikoitui illan teemaksi, kylkeen viinipaketti pienillä kaadoilla - jotka nekin olivat kyllä varsin runsaat.
Katetulta terassilta on hulppeat näköalat Esplanadin puistoon. Samppanja oli kylmää ja paahteista, palvelu yllättävän mutkatonta. Vaikka tarjoiluhenkilökunta olikin täyspukuihin sonnustautunut, servetti vaihdettiin tuoreeseen aina pöydästä poistuttua ja aterimet katettiin huolellisesti kaikkien etikettisääntöjen mukaan, ei tunnelma ollut missään vaiheessa pönöttävä. Päin vastoin, hymy oli herkässä niin asiakkailla kuin tarjoilijoillakin ja he tuntuivat olevan aidosti läsnä ja välittävän todella asiakkaiden viihtyisyydestä.
Lämpimät sämpylät ja mallasleipä kuohkean voin kera nostivat hymyn korviin. Se tunne, kun ravintolassa murrat leivän ja lämmin höyry nousee nenään on vain jotain parasta. Olisin ollut tyytyväinen jo ennen ensimmäistä ruokalajia, mutta jotain vielä parempaa oli luvassa.
Keittiön tervehdysten jälkeen eteemme kannettiin ensimmäinen varsinainen ruokalaji: Porotartaria, kanttarelleja ja lehtipersiljapestoa. Sitä kun olisi saanut ison kulhollisen niin olisin ollut taivaassa! Itsetehty pesto oli kirkkaanvihreää ja pursui makua, purppuraiset ketunleivät toivat kielelle mukavaa pippurisuutta, poronliha oli niin hyvin leikattu että se suli suuhun, ja kanttarellit sekä tryffelisiivut kruunasivat koko komeuden. Vau! Kylkeen kaadettu maanläheinen pinot noir istui palettiin täydellisesti ja nosti annoksen ihan uudelle tasolle. Oikeasti viini, joka oli osa annosta. Olimme ihan häkellyksissämme, onko näin hyvää olemassakaan?
Väliruokana herkuteltiin paahdetulla siialla. Rapea pinta, täydellisen kuohkea beurre blanc, kirpsakka vinegretti saksankirvelistä ja saksalaista rieslingiä lasiin. Ei huono!
Ennen pääruokaa suut raikastettiin fresnerillä: cocktaillasiin oli päätynyt verigreippisorbettia, seljankukkahyytelöä ja koko komeus aateloitiin kotimaisella Lehtikuohujuomalla. Sopivan virkistävää ja kirpeää.
Suussasulava Wagyu-härän kuve oli saanut pintaansa ihanat grillausjäljet, kylkeensä ankanmaksalla maustettua punaviinikastiketta ja kaverikseen erilaisia juureksia. Oman puutarhan lipstikalla oli maustettu pehmeä majoneesi, ja tuoreet lehdet toivat ihania yrttisen suolaisia pirskahduksia annokseen. Chateauneuf du Pape sinetöi paketin.
Tässä vaiheessa olimme jo niin täynnä että oli pakko vähän jaloitella. Pääsimme kurkistamaan ravintolan kattopuutarhaan, jossa kasvaa yli 40 erilaista yrttiä ja kasvia. Tarjoilija kehotteli maistamaan ja haistamaan, kaikkea sai kokeilla! Oli oliiviyrttiä, ketunleipää, basilikaa ja minttua jos jonkinmoista, lajeja joista en ollut ikinä kuullutkaan. Baarimestarin pää surrasi ideoista kierroksen jälkeen, tai ehkä ne olivat katolla asustavat mehiläiset jotka pitivät pörinää. Juustojen kera olisi ollut tarjolla oman tarhan hunajakennoa, mutta mekko ei antanut myöten. Seuraavalla kerralla!
Hetken hengähdyksen jälkeen oli aika jatkaa kohti jälkiruokaa. Ja niitähän oli monta! Esijälkiruokana herkuteltiin mangolla ja passionhedelmällä.
Varsinaisena jälkiruokana herkuttelimme vanilja-ruususavariinilla, mansikoilla ja ternimaitojäätelöllä. Italialainen kupliva Brachetto toi mukavaa pirskahtelevuutta ja raikkautta täyteläiseen ja makeaan jälkiruokaan. Ja ne mansikat! Nam.
Kahvit ja avecit jäivät tällä kertaa välistä, mutta kärrystä olisi kyllä löytynyt jos jonkinlaisia herkkuja. Laskun kylkeen tuotiin vielä viimeiset pienet makeat maitosuklaatryffelit. Olin niin täynnä että melkein meinasin jättää omani lautaselle mutta suuhunhan se kuitenkin päätyi ja onneksi niin, oli herkkua.
Savoy on tänä kesänä ottanut osan terassistaan niin sanotuksi Samppanja Terassiksi, jolle pääsee kaikkina aukioloaikoina nautiskelemaan näköaloista kahvin, kuplivan ja pikkunaposteltavien kera. Jos siis täysi illallinen ei houkuta mutta Savoyn klassinen tunnelma kiinnostaa, tämä on loistava vaihtoehto. Suosittelen lämpimästi!
Eteläesplanadi 14, 00130 Helsinki
lounas ma-pe 11:30-15
illallinen ma-la 18-24
samppanjaterassi ma-la 11:30-24
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti